Hääpotrettimme vol. 1

Tällä hetkellä on niin paljon asioita, joista voisin kirjoittaa, mutta kirjoitetaan nyt tästä, kuten aiemmin jo hieman lupailin... :)

Aiomme ottaa hääpotrettikuvia vielä hääpäivänämme, mutta osa potrettikuvistamme (koodinimi "lokakuun kuvaukset") otettiin jo lauantaina 18.10. Selitin näistä jo aika paljon tekstissäni "Kuvaukset ja mikä kaikki meni pieleen", mutta hieman jätin silloin vielä paljastamatta. Kuvamme otettiin täällä:

Olisin kertonut kuvauspaikan heti kun asia alkoi mielessäni selkeytymään, ellei minulle olisi silloin Linnanmäeltä ehdotettu some-kuvauksia ja sosiaaliseen mediaan päätyvää rakkaustarinaamme. En oikein tiennyt, haluanko luoda selkeän yhteyden kuvamme ja nimiemme ja blogini välille... No, some-kuvauksia ei tullut, mistä olen melko tyytyväinen, sillä en koe että olisin saanut niistä mitään erityistä iloa. Nyt voin siis kertoa kuvauksistamme omilla ehdoillani.

Kävin Linnanmäellä pikaisesti pyörähtämässä edellisenä iltana sulhaseni kanssa miettimässä kuvauspaikkoja. En tiedä oliko siitä kauheasti iloa, sillä saapuessamme Linnanmäelle lauantaina klo 15 oli ihana aurinkoinen sää ja kuvausten kannalta täysin erilaiset olosuhteet kuin edellisen päivän pikavisiitillämme... Tulimme pääovista sisään, pyörähdimme info-tiskillä ja suuntasimme kohti ensimmäistä kuvauskohdettamme: karusellia. Ajattelin että olisi parasta ottaa kuvat ensin kesyimmissä laitteissa, jotta vaatteet ja kampaukset olisivat edes ensimmäisissä kuvissa yhtä kauniit kuin kotoa lähdettäessä. Hieman meitä taidettiin ihmetellä, kun juhlavaatteiden ja kameramiehemme Marko Niemelän kanssa hyppäsimme kyseisen lastenlaitteen kyytiin. Istuimme sulhasen kanssa hevosten selkään ja kaasoni hyppäsivät takanamme olevaan kärryyn, ja annoimme kuvaajan ottaa meistä kuvia. Karusellista kävelimme uutuuslaite Kingille. Emme hypänneet kyytiin, sillä enhän minä olisi edes morsiuspukuni kanssa saanut turvalaitteita kiinni. Sen sijaan otimme pari kuvaa kaasojen kanssa laitteen edessä olevalla kuninkaantuolilla. Sitten siirryimme pelialueelle ikuistamaan, kuinka ensin hävisin onnenpyörässä ja sitten epäonnistuin tölkkien kaatamisessa. Olisimme toki voineet pyytää joltain kojunpitäjältä, jos voisimme lavastaa onnellisen tilanteen minusta jättinallen kanssa, mutta... Nyt meillä on ainakin pari kuvaa kiroilevasta morsiamesta (lapsia ei ollut lähistöllä).

Lähdimme kävelemään kohti Viikinkilaivaa ja otimme matkalla pari kuvaa. Sitten jotenkin päädyimme siihen Viikinkilaivaan, koska se oli matkan varrella, vaikka se ei ehkä ollut siitä kaavailemastani kampausystävällisimmästä päästä. Viikinkilaivassa saatiin mm. hauskoja kuvia kaasoista, kun he irrottavat kätenä turvakaiteesta laitteen noustessa ylös ja sitten yllättyvät, kuinka ylös laite itse asiassa nousee... :D Lähdimme kohti maailmanpyörää ja otimme taas pari kuvaa matkan varrella. Näin jo yhden kuvaajan ottaman kuvan meistä maailmanpyörässä, eivätkä hiukseni näytä siinä ollenkaan niin kamalilta kuin voisi Viikinkilaiva-reissun jälkeen luulla. Maailmanpyörä oli yksi suosikkikuvauskohteistani, sillä sulhaseni kosi minua maailmanpyörässä (tosin se oli Prater-huvipuiston maailmanpyörä Wienissä).

Seuraavaksi jätimme sulhasen penkille istuskelemaan ja lähdimme kaasojeni ja kuvaajan kanssa Vekkulaan (sulhanen ei jostain syystä tykkää Vekkulasta). Jännittävää nähdä miten Vekkulassa otetut kuvat ovat onnistuneet, sillä kuvausolosuhteet olivat melko haastavat. Yllättäen minä liikuin Vekkulassa kaasojani sujuvammin isosta puvustani huolimatta, mutta minulla oli toisaalta Converset ja kaasoillani korkokengät. Jossain päin Vekkulaa taisin rikkoa morsiuspukuni, sillä poistuttuamme sieltä huomasimme, ettei helmaani saa enää kiinnitettyä ylös, koska helmastani oli repeytynyt pois sitä ylhäällä pitävä lenkki. Vekkulan jälkeen otimme kuvia maailmanpyörän edessä auringon laskiessa jonnekin taaksemme. Olisin tämän jälkeen halunnut mennä vuoristorataan mutta jono sinne oli niin pitkä, että muut eivät jaksaneet. Sain sen sijaan tyytyä kahvikuppikaruselliin. Emme mahtuneet koko porukka samaan kahvikuppiin, joten kaasoni menivät eri kuppiin, mutta ei kuvaajamme olisi millään saanut heistä kuvaa... Kaasot päätyvät siis pyörimään kupissa ihan omaksi ilokseen. Tämän jälkeen söimme hieman popcornia ja joimme jäähilejuomaa. Sitten lähdimme kotiin. Tässä nyt vielä meidän iloiset ilmeemme karusellissä:

Päädyimme Linnanmäkeen kuvauspaikkana, koska sulhanen kosi huvipuistossa ja koska kävimme ensitreffeillämme (kauan sitten) Linnanmäellä. Silloinkin meillä oli kaasoni mukana... Aika outoa ensitreffejä ajatellen, mutta olin menossa siskojeni kanssa Linnanmäelle ja tämä kuvassa näkyvä ujo teekkaripoika vihjaili treffeistä, joten pyysin häntä mukaan. Mikäs sen parempi aviomies-seula, kuin laittaa mies heti alussa siskojen tarkkailtavaksi. ;) Yllä oleva kuva ei ole paras kulma tarkastella kampaustani, joka on upea, mutta josta ei oikein tässä kuvassa saa selkoa. Ehkä se on kuitenkin ihan hyvä, ettei tule ihan kaikkea nyt paljastettua.

P.S. Kaasoni tosiaan näkyvät kuvan taustalla... Tulee ihan sellainen ensitreffi-flashback ;)