Varasimme vihkikirkkomme jo tammikuun lopulla lähes vuosi sitten. Siitä lähtien olen miettinyt ja stressannut sitä, ketkä vihkipappimme ja kanttorimme olisivat, ja miten vihkimisemme etenisi. Ja tietenkin sitä, kuka koristelee vihkipaikkamme ja miten ja missä vaiheessa. Monet näistä asioista ovat vieläkin epäselviä, mutta jotain on nyt varmistunut. Meillä on nyt lupa mennä naimisiin:
Kävimme edellisen viikon alussa Espoon seurakuntien palvelukeskuksessa pyytämässä esteiden tutkimista. Esteiden tutkinta suoritetaan joko maistraatissa tai siinä seurakunnassa, jonka jäseniä kihlakumppanit ovat. Esteiden tutkinnan voi suorittaa maistraatissa, vaikka vihkiminen tapahtuisi kirkossa ja siten myös me olisimme voineet pyytää esteiden tutkintaa maistraatilta netin välityksellä lähtemättä fyysisesti minnekään. Halusin kuitenkin mennä paikan päälle, jotta saisimme mahdollisesti jo tietää vihkipappimme. Ystävällinen työntekijä palvelukeskuksessa selvittikin meille pappivaihtoehtomme ja saimme kahdesta vaihtoehdosta valita meille mieluisamman. Vaihtoehdot olivat noin 60-vuotias miespappi ja noin 50-vuotias naispappi. Emme tienneet kummastakaan mitään oikeastaan etukäteen. Miespapilla on facebook-sivut ja hän vaikuttaa vitsikkään profiilikuvansa perusteella hauskalta tyypiltä. Naispappi on tehnyt paljon lapsi- ja nuorisotyötä, ja ollut edeltävänikin kesänä rippikoulupappina. Näillä vähillä tiedoilla arvoin vihkipapiksemme 50-vuotiaan naispapin.
Espoon seurakunnan nettisivuilla sanotaan, että vihkipappi ottaa vihkipariin yhteyttä viimeistään kaksi viikkoa ennen vihkimistä, mutta pakkohan minun on olla häneen yhteydessä aiemmin! Kuinka muuten saamme vihkimisen musiikin sovittua tarpeeksi aikaisin? Voisinhan minä muuten nämä päättää itsekin (sulhasen kanssa), mutta välillä kuulee juttuja siitä, kuinka toiset papit ja kanttorit sallii joitain kappaleita ja toiset kieltää. Jos saisin nyt päättää vihkimusiikkimme, haluaisin marssia alttarille uruilla soitetun All You Need Is Love (The Beatles) soidessa, mutta kannattaa varmaan miettiä varalle joku perinteisempi marssikappale, jos toiveeni ei toteudu. Haluaisin että jossain välissä vihkimisen aikana esitettäisiin Romanssi (Leif Wager), mutta olen kuullut, että sen esittäminen on joskus kielletty lyriikoiden "sua vain yli kaiken mä rakastan". Perusteluna tälle oli se, että mitään ja ketään ei voi rakastaa enemmän kuin jumalaa. Tällainen voisi hieman kiukuttaa tätä maallistunutta morsianta, sillä minä mielestäni päätän ja tiedän rakkauteni kohteen parhaiten itse enkä kaipaa ketään laittamaan sanoja suuhuni. Se minua muutenkin hieman hermostuttaa kirkollisen vihkimisen kanssa. Uskon tilaisuuden olevan tunnelmallinen ja juhlava, mutta en halua että se tuntuu jonkun muun juhlalta. En halua että jäykissä, virallisissa osuuksissa tulee kiusaantunut ja ulkopuolinen tunne. Ottamatta nyt kantaa siihen mihin ja miten paljon uskon olen sitä mieltä, että usko on henkilökohtaista ja enemmän tunne kuin jotain, minkä voi laittaa yleispäteviksi julistuksiksi. Siksi korvaan mielelläni mahdollisimman paljon raamatunlukemisesta valitsemillamme musiikkiesityksillä. Haluaisin päästä pian juttelemaan pappimme kanssa, jotta tietäisin, olemmeko yhtään samalla aaltopituudella. Pelkoni on, että papillamme on vahva näkemys siitä, kuinka meidän tulisi uskoa ja ajatella, ja vihkiminen olisi pikemminkin ahdistava kuin meidän näköinen. Tähän voisi joku tietysti haluta huomauttaa, että maallistuneet menköön naimisiin maistraatissa, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että tämä kirkollinen vihkiminen on meille sopiva ratkaisu ja mielestäni se riittää perusteluksi.
Ai niin! Poistumisenkin tahtoisin All You Need Is Love -kappaleen tahtiin, mutta toisin kuin sisäänmarssissa, tällä kertaa kappaleen aloittaisi valitsemamme esiintyjät ja urut tulisivat mukaan vasta loppupuolella lähtiessämme poistumaan kirkosta. Mutta mielelläni kuuntelisin ensin kappaleen lähes loppuun asti. Pitäisiköhän kappaleita olla vielä enemmän?