Quantcast
Channel: VintagePunkRock
Viewing all 73 articles
Browse latest View live
↧

Aikaiset joululahjat

December 12, 2014, 11:39 am
$
0
0
Kyse ei sinänsä ole joululahjoista, kun olen ne itse hankkinut (Ninkan paketti tietysti voitetulla lahjakortilla!):
Peräkkäisinä päivinä ilmestyi postiluukustamme verkkokauppojen Light In The Box, Ninka ja Juhlakauppa pakettikortit, joten kävimme sulhasen kanssa hakemassa paketit kerralla kotiin. Olin iloinen, että Light In The Box:in paketti viimeinkin saapui. Tilasin sieltä karnevaalinaamioita marraskuun alussa, kun mainostettiin ilmaisia postikuluja, jotka tietysti sitten maksaessa selvisivät koskevan vain kaikkein hitainta toimitustapaa. Paketista ilmestyneet naamiot ovat kelvollisia ja aika sellaisia kuin oletin:
Ninkan paketista ilmestyivät photobooth-pakkaukset, sukkanauha ja kaasoilleni tilaamat korut (paketissa):
Juhlakaupasta sain ruskeat organza-kaitaliinat, koristetimantit ja -helmet sekä pilarikynttilän (alekoodi Juhlakauppaan voimassa vielä tämän kuukauden!):
Lisäksi kävimme samalla reissulla etsimässä vielä joitain askartelutarvikkeita lähi-Sinellistämme, mutta pienen valikoiman vuoksi löysimme vaan seuraavaa (täytyy käydä Variston Sinellissä ostoksilla):

Ostin Sinellissä kilikelloja, valkoisen tussin ja puisia sydämiä. Sydämiä tarvitsen oikeastaan vain yhden tienvarsikylttiä varten (tai katsotaan nyt miten sen tekeminen lähtee etenemään). Valkoisen tussin ostin sitä varten, että sulhaseni voisi kirjoittaa vieraittemme nimet kaarnasydämiin eli nimikyltteihimme. Kilikellot taas kertovat surullista tarinaa siitä, että minunkin on kai sittenkin askarreltava huiskutuskepit. En oikein keksi parempaakaan tapaa toteuttaa tutustumisleikkiä ja alkaa tuntua, että sellainen meidän häihimme tulee.
↧
Search

Tuottoisat pikkujoulut

December 14, 2014, 6:25 am
$
0
0
Aloitimme lauantaipäivämme sulhasen kanssa askartelureissulla Variston Sinelliin. Sieltä tuntui löytyvän kaikki verkkokaupastakin löytyvä toisin kuin pienemmistä liikkeistä:


Nämä askarteluhankinnat olivat toivottavasti viimeiset häitä varten tekemämme, sillä 50 helmiäispaperiarkkiin, kolmeen isoon rullaan pitsinauhaa, huiskukeppien nauhoihin, sulhasen tahtomiin pieniin liitutauluihin ja liitutusseihin meni aika paljon rahaa. Saman päivän iltana meille tuli kylään kaasoni sekä kaksi morsiusneitoani. Tyttö-parat joutuivat melko nopeasti askartelupuuhiin (toivottavasti häiden jälkeen kaikista järjestämistäni illanistujaisista ei enää tule työleirejä). Toinen kaasoni alkoi kirjoittaa vieraittemme nimiä kaarnasydämiin ja loput alkoivat askarrella huiskutuskeppejämme.
Askartelutavarat ja n. 50 huiskutuskeppiä (40 kpl vielä tekemättä)
Grillitikusta askarreltu huiskutuskeppi
50 kpl tulostimeen menevää helmiäispaperia
Pitsinauhaa, kaarnasydämiä ja valkoinen tussi
Tussilla onnistui hyvin kirjoittamaan sydämiin
Printtaisimme menun+ohjelman+bingon helmiäispaperille ja sen ympärille tulisi pitsinauha sydämen kanssa
Pienet liitutaulut
Ilta oli hauska, vaikka vieraani joutuivatkin työleirille, ja morsiamena olen tietenkin tyytyväinen, että niin paljon hääaskarteluja tuli tehtyä! Sulhanen meinasi sitten kruunata illan oikein kunnolla... Vieraiden lähdettyä hän herttaisesti huomautti, että tv:stä tulee elokuva Rakkautta vain. Menin katselemaan sitä, kun sulhanen taas suunnitteli suihkuun menoa. Sitten sulhanen yhtäkkiä sanoi, että on hukannut sormuksensa. Se oli jo pidempään tuntunut hieman isolta ja nyt se ei yhtäkkiä ollutkaan enää sormessa eikä sulhanen ollenkaan tiennyt milloin ja missä ja minne se olisi voinut hävitä. Jätin sulhasen tonkimaan paikkoja kotiin ja lähdin ulos pimeään ja loskaan kiertämään katse maahan suunnattuna sulhasen vähän aikaa sitten tekemään koiramme iltalenkkiä. En tietenkään löytänyt mitään ja tuskailin seuraavaa siirtoamme. Ostaisimmeko uuden sormuksen? Sulhasen titaanisormus ei ole kallein mahdollinen sormus, mutta kuitenkin upea ja mittatilaustyönä tehty (ja täydellinen pari omalle upealle sormukselleni!). Ehtisikö sormus tulla ennen häitämme? Kannattaisiko tilaus tehdä heti, jos sormus sitten kuitenkin parin päivän kuluttua löytyisi? Ostaisimmeko vain jonkun halvimman mahdollisen sormuksen ja teettäisimme uuden sitten häittemme jälkeen? Tilaisimmeko sulhaselle samanlaisen sormuksen kuin hukkunut, mutta jättäisimme sen kaivertamatta ja myisimme eteenpäin, jos oikea sormus löytyisi? Kun palasin kotiin, ei sulhanen ollut löytänyt sormusta. Sulhanen päätti lähteä käymään kellarivarastossa ja autollamme, joissa oli päivemmällä käynyt valmistelemassa tämän päivän reissuaan Tallinnaan juomanhakureissulle. Jäimme koiran kanssa masentuneina katsomaan elokuvaa ja olimme todella yllättyneitä, kun sulhanen sitten palasikin sormuksen kanssa ja sanoi sen löytyneen auton takapenkin lattialta. Sulhanen laittoi sormuksen varmuuden vuoksi hyllyyn turvaan ja alkoi miettiä sen pienentämistä. Ainakaan tämän päivän Tallinnan reissulle hän ei uskaltanut ottaa sormustaan mukaan. Hmmm... Miettiköhän sulhanen tätä nyt tullin kannalta? Hän otti kyllä mukaan hääkutsumme ja kopion esteettömyystodistuksestamme, mutta joutuisikohan hän tullin kysellessä juomien käytöstä selittelemään heille, miksei hänellä ole sormusta, vaikka on menossa piakkoin naimisiin..? :D
↧
↧

Hääyöhotellimme

December 17, 2014, 9:32 am
$
0
0
Tein näistä hotelleista jo aikaa sitten aika kattavan vertailun, mutta en ole vielä julkaissut sitä blogissani. Yritin etsiä vertailuuni kaikki Espoon, Helsingin ja Kirkkonummen neljän ja viiden tähden hotellit, joista sitten karsin pois ne, joiden huonetarjonta ei kiinnostanut. Alla alunperin listaamani paikat:

Espoo

Helsinki

Kirkkonummi

Meidän tapamme karsia hotelleja on ehkä hieman outo, sillä monet hotellit, joiden huoneita haukuin muistiinpanoissani tylsiksi, ovat upeita ja kelpaisivat kyllä loistavasti millä tahansa matkallamme. Halusimme kuitenkin jotain todella erityistä hääyöksemme, ja meille se ei tarkoita vain ylellisiä materiaaleja ja huonekaluja. Emme myöskään kaipaa huoneiltamme sohvaryhmiä tai pieniä keittiöitä. Tykkään omasta rauhasta, tunnelmallisuudesta, siisteydestä, pienistä parvekkeista, poreammeista, saunoista ja sadesuihkuista. Sulhanen ei kuitenkaan välitä poreammeista tai sadesuihkuista, joten suosikkini olisi huone saunalla ja parvekkeella. Me yksinkertaiset juntit varmasti nauttisimme enemmän oluen/siiderin juomisesta omalla pienellä parvekkeellamme saunomisen yhteydessä kuin tietyn tyylisuuntauksen ylellisten huonekalujen ihailusta superkallista kuohuviiniämme siemaillessa... :)

Suosikkejani yllä olevista huoneista ovat (hinnat vain suuntaa antavia):
  • Hilton Helsinki Strand: sviitti maisemanäkymällä (611€/yö) ja President Suite (866€/yö) 
  • Holiday Inn Helsinki City Centre: Standard saunallinen (165€/yö) 
  • Hotel Katajanokka: Junior Suite (215€/yö Onni-hääyöpaketti) 
  • Klaus K Hotel: Sky Studio (310€/yö), Sky Studio with Balcony (386€/yö), Sky Loft (335€/yö) ja Sky Suite (765€/yö) 
  • Next Hotel Rivoli Jardin: Suite (320€/yö) 
  • Radisson Blu Plaza Hotel Helsinki: Executive Business Class (254€/yö) ja Plaza Suite (1200€/yö) 
  • Radisson Blu Royal Hotel Helsinki: Executive Suite (350€/yö), Royal Suite (534€/yö) ja Presidentti Suite (650€/yö) 
  • Radisson Blu Seaside Hotel Helsinki: Junior Suite (265€/yö) 
  • Scandic Grand Marina: Presidental Suite (222€/yö) 
  • Scandic Marski: Superior Plus (173€/yö) 
  • Scandic Paasi: ), Superior Extra (95€/yö), Superior Plus (116€/yö) ja Master Suite (228€/yö) 
  • Scandic Park Helsinki: Junior Suite (301€/yö) 
  • Scandic Simonkenttä: Superior Plus (207€/yö), Junior Suite (379€/yö) ja Presidental Suite (468€/yö) 
  • Långvik Congress Wellness Hotel: Saunasviitti (299€/yö) 
Sulhasten mielipiteiden ja hintavertailujen pohjalta loppusuoralle näistä pääsivät:
  • Hotel Katajanokka 
  • Next Hotel Rivoli Jardin 
  • Radisson Blu Seaside Hotel Helsinki 
  • Scandic Grand Marina 
  • Scandic Marski 
  • Scandic Paasi 
Kävimme katsomassa Hotel Katajanokan Junior-sviittiä, Next Hotel Rivoli Jardinin sviittiä ja Scandic Paasin Superior Extra- ja Superior Plus-huoneita sekä Master-sviittiä. Rivoli Jadinin sviitissä oli pieni parveke, sauna ja poreamme, mutta se oli sulhasen mielestä jotenkin tunkkainen (voi myös johtua siitä, ettei siellä ollut taidettu siivota ennen vierailuamme). Katajanokan Junior-sviiteissä oli pienet saunat ja ne olivat mielestämme ihan kivoja huoneita. Scandic Paasissa ihastuimme eniten pieneen saunalliseen Superior Extra -huoneeseen, jossa oli oma pieni parvekekin, vaikka Superior Plus -huoneet ja Master-sviitti olivatkin isompia ja hulppeampia. Eikä meitä ollenkaan haittaa sekään, ettei kyseinen huone ole kovin kallis, sillä varasimme sen sekä hääyöksemme että sitä seuraavaksi yöksi, jotta meillä on aikaa nauttia siellä olostamme (juhlapaikan siivoaminen kun on melko aikaisin häitämme seuraavana päivänä). Hääyöhotellimme on siis Scandic Paasi Hakaniemessä (auton saa tarvittaessa parkkiin läheisen Arena Centerin maanalaiseen parkiin) ja huone on Superior Extra, jossa on oma sauna ja pieni parveke (kaikissa tämän hintaluokan huoneissa ei sellaista ole, vaan sellaista huonetta kannattaa erikseen pyytää).

Kuvani näistä paikoista ovat taas ihan järkyttävän kehnot, mutta tässä ne nyt kuitenkin ovat:
Rivoli Jardin
Hotel Katajanokka
Katajanokan porraskäytävä
Katajanokan vankilahotelli
Scandic Paasin aula (aika turha kuva, mutta ainoa kyseisestä hotellista)
↧

Lähestyvien häiden stressi

December 21, 2014, 5:50 am
$
0
0
Stressin lieventämiseksi kuvina Turon poseerauksia hääpotreteistamme :D

Lähestyvät häät ovat saaneet aikaan stressin, jota ei voi onneksi lukea miksikään jatkuvasti päällä olevaksi kiireeksi ja paniikiksi, mutta kuitenkin koko ajan pikkaisen jäytäväksi huoleksi häiden aikataulusta ja onnistumisesta. Häiden suunnittelu ja järjestäminen on isolta osalta minun vastuullani, tosin ehkä nyt saan sulhasenkin osallistumaan enemmän, kun häitä juhlitaan melko pian ja ne alkavat sulhasestakin tuntua hieman konkreettisemmilta. En tiedä enää mitä sanoisin tutuille, jotka kuittaavat stressini "onhan niihin häihin vielä useampi kuukausi aikaa" olankohautteluilla. He eivät ymmärrä työn määrä eivätkä ota huomioon, että minulla on hääjärjestelyjen lisäksi kokopäivätyö ja koira. Lasken vähiin käyvän ajan lähinnä viikonlopuissa ja nekin tuntuvat olevan täynnä ties mitä. Nyt on joulukiireet, kohta ehkä polttarit (hauskoja asioita kummatkin, mutta stressi ja kiire!).
Komeat miehet <3
Suunnittelumme ovat sinänsä ihan hyvällä mallilla. Olen jo alustavasti hahmotellut häiden ohjelman ja aikataulunkin, mutta sieltä löytyy vaan lisää huolenaiheita. Kuka päästää pitopalvelun juhlatilaan? Bestmankö? En vain haluaisi, että bestman joutuisi sitten muuttumaan juhlijasta autoilijaksi... Sulhanen on sitä mieltä, että hän voi itse tehdä sen, mutta entä sulhasen parturireissu ja valmistautuminen? Entä kuka sitten vie tavaramme hääyöhotellille (olin siihen tehtävään ajatellut sulhasta)? Minä en ehdi kuin kaunistautua, kaasollani ja äidilläni sama juttu, ja siihen sitten loppuvatkin ihmiset, joilta kehtaan pyytää apua hääpäivän järjestelyissä. Aikatauluihin liittyen en osaa päättää, pitäisikö meidän ottaa hääpotretteja ennen vihkimistä vai sen jälkeen (vihkiminen klo 15; minä pääsen kampauksesta ja meikistä klo 12, jonka jälkeen pukeudun; sulhasen pitäisi ehtiä ennen kuvauksia ainakin komistautua ja käydä hotellillamme). Ajattelin että alkumaljat juotaisiin juhlapaikalla klo 16:30. Apua!

Lisäksi minua stressaa kovasti häiden ohjelma, erityisesti photobooth. Miten saisin sen toimimaan? Olisi tärkeää että kaikista vieraista saataisiin kuva, joka voitaisiin sitten tulostaa ja liittää vieraskirjaan, jonne vieraat sitten kuvan viereen voisivat kirjoittaa terveisensä. Mutta miten saan kaikki vieraat käymään photoboothissa? Niistä joiden on hankala liikkua voisi ottaa erikseen photobooth-kuvat muiden ryhmäpotrettien yhteydessä ja optimitapauksessa muut vieraat kävisivät sitten itsenäisesti kuvauttamassa itsensä photobooth-pisteellä. Mietin jo sitäkin, että kaikista otetaan virallinen photobooth-kuva ryhmäkuvien yhteydessä, mutta siihen menisi järjettömästi aikaa, jos joka välissä joutuisi tulostamaan kuvan kamerasta, ja kuka toisaalta lähtisi massaprinttaamaan niitä sitten jälkikäteen ja liimaamaan vieraskirjaan..? Ehkä voisin nimittää kaasoni photobooth-vastaaviksi, mikä tarkoittaisi, että he varmistaisivat jokaiselta, että nämä ovat ottaneet itsestään kuvan, tulostaneet sen ja liimanneet vieraskirjaan. Tarvittaessa kaasot opastaisivat Polaroid-kameran käytössä ja kuvan tulostamisessa. Stressaan myös siitä, että bestman on kuulemma kehitellyt jotain omaa yllätysohjelmaa. Tämä on tietysti hienoa ja hauskaa. Kiva että joku viitsii nähdä vaivaa meidän takiamme. Kuitenkin... Stressaan hieman kyseisen ohjelman sisällöstä. Bestman tuskin on niin perehtynyt hääleikkeihin kuin minä, joka olen surffannut netissä ja käynyt läpi jokaisen leikin ja karsinut häihimme ne muutamat, joista pidän. Valitsematta jäi paljon sellaista, mitä en missään nimessä häihimme tahtoisi. Esiintymiskammoisena en etenkään tahdo mitään sulhasenryöstöä, jossa joudun laulamaan, pitämään puheen tai esittämään runon kaikille vieraille. Tietenkään en halua olla ilonpilaaja ja haluan kyllä parhaani mukaan leikkiä mukana, mutta... Esiintyminen varsinkin sukulaisteni edessä, joista osan koen todella tuomitseviksi, olisi ihan kamalaa (esim. polttariporukan kesken samat jutut olisivat huomattavasti helpompia).

Jännitän hieman musiikkiakin, mutta en niin kovasti kuin noita ylempiä. Musiikki on sulhasen vastuulla. Jokin aika sitten stressasin kovasti kirkkomusiikkia ja olisin halunnut pikaisesti juttelemaan pappimme ja kanttorimme kanssa asiasta, mutta nyt olen googlettanut marsseja ja löytänyt muutaman hyvän vaihtoehdon. Sulhanen ottaa nämä asiat hieman turhan rennosti. Hänen vastuullaan on saada Alice Aloof soittamaan vihkimiseemme pari haluamaani kappaletta, mutta ilmeisesti ei ole mitään kiirettä ilmoittaa bändille näitä kappaleita. Että kyllähän ne ehtii opetella sitten myöhemmin... Hänen pitäisi myös selvittää bilebändimme Hileen kanssa tarkempi aikataulu ja hoitaa puheenpitäjien äänentoisto kuntoon jne. Lisäksi kun kuulin, että eräs sulhasen kaveri tahtoisi raahata häihimme dj-laitteensa, se kuulosti lähinnä uhkaukselta. En ole ihan varma kohtaavatko musiikkimakumme... Kuitenkin kun mietin tätä, niin onhan se parempi vaihtoehto kuin pelkkä Spotify-kappalelista, vaikka kappaleet eivät olisikaan niitä minun lempikappaleita. En kuitenkaan ehdi morsiamena olla koko iltaa tanssilattialla. Varsinkin kun kuulin dj:n ehkä soittavan 70-, 80-, ja 90-luvun hittejä, tuntui se olevan ehdottomasti parempi idea kuin hätäisesti kyhätty soittolista. Kunhan tämä dj vaan sitten muistaa vastuunsa eikä juo itseään liian känniin, sillä hän on yksi kutsuvieraista... Mutta ehkä koitan näiden kanssa vaan luottaa siihen, että asiat järjestyvät ja sulhanen saa hoidettua sen minkä on luvannutkin..?

Itseäni rauhoittaakseni mietin, että asiat kyllä järjestyvät ja kukaan tuskin huomaa mitään puuttuvan, jos suuret linjat pitävät ja nehän nyt pitäisi olla hyvin hoidossa. Juhlapaikka on varattu ja maksettu, kirkko ja pappi on varattu, pitopalvelu on varattu. Ja tämä tietenkin johti siihen, että aloin stressata pitopalvelusta. Entä jos pitopalvelu tekisi jostain syystä oharit? Se olisi yksi kauheimmista ja kuitenkin mahdollisuuden rajoissa olevista skenaarioista häittemme suhteen (siis jos nyt jätetään pois: morsian/sulhanen/muu sairastuu tai kuolee, juhlapaikka palaa maan tasalle, kotiimme murtaudutaan ja kaikki häätavaramme ryöstetään, vihkikappeli olisi varattu väärälle päivälle jne.). Ja sairauksista puheen ollen. Olen nyt pahassa flunssassa ja näytän kamalalta. Entä jos hääpäivänä..? Lisäksi sain juuri kuulla, että eräs työkaverini olisi juuri sairastunut johonkin rokkoon (oli eilen näyttänyt töissä toisille suussaan olevia täpliä/rakkuloita). Pitäisi varmaan jäädä sairautta ehkäisevälle sairauslomalle töistä...

P.S. Olimme sulhasen kanssa lauantaina Helsingin keskustassa ostoksilla ja sulhanen osti minulle ihanan joululahjan! :D Toivoin sitä häiden varjolla, mutta kyseessä on asuste, joka tuskin tulee pahemmin kuvissa näkymään. Häiden jälkeen se tulee varmasti olemaan ahkerassa käytössä! Lisää siitä joulun jälkeen!
↧

Polttarikriisi

December 23, 2014, 12:43 am
$
0
0
Jostain syystä joka toinen blogitekstieni otsikoista sisältää sanan "kriisi"... Jos otetaan alkuun hyvät uutiset: huhu kertoo että minulle on järjesteillä polttarit ja pomo meinasi ilahduttaa työporukkaamme ulkomaanreissulla. Huonot uutiset voi varmaan jo arvata..?

Tästä työpaikkani ulkomaanmatkasta ilmoitettiin jo jokin aika sitten. Sanottiin, että varaa kalenteriisi päivä X. Varasin ja kaikki oli oikein riemuisaa. Tarkistin bestmaniltä (joka on työkaverini ja lähdössä myös samalle reissulle), että päivä varmasti sopii minulle. Matkan päämäärää ei vielä paljastettu ja ehdin jo arvuutella ties mitä työkavereitteni kanssa. Intoilla hieman etukäteen, miettiä minkälaista vaatetta pitäisi pakata... Lopulta kohde ilmoitettiin ja se oli Lissabon. Tarkistin paikallisen sään, joka on siinä 15 asteessa näin talvella. Varasin huonekaverikseni sen ainoan työkaverin, jonka aion kutsua myös polttareihini. Googletin hotellimme. Mietin että tarvitsen uudet kengät.

Eilen tuli "ilouutinen" pomolta. Pomosta, byrokratiasta ja muusta johtoportaan saamattomuudesta johtuen paluulentoja ei enää kyseisenä päivänä riitä kaikille. Matkaa pitäisi siis siirtää pari viikkoa... Eilen olin tilanteesta vielä hieman hämilläni, johtuen myös siitä, että pomo viestissään sanoi "siirretään viikolla", mutta ilmoitti päivämäärän, joka oli kahden viikon päässä alkuperäisestä. Kyselin bestmaniltä, mitä tämä merkitsee minun kannaltani ja bestman ei suostunut kertomaan, mutta vaikutti tuskaiselta. Tänään pomo (joka siis lähti eilen viestin lähetettyään lomalle, eikä sitten vastannut epätietoisiin kyselyihin) ilmoitti, että tarkoitti sitä myöhäisempää ajankohtaa. Samalla selvisi, että juuri se päivä olisi hyvin hankala minun kannaltani...

Nyt bestman on koko aamun käyttänyt kaasojeni kanssa viestittelyyn ja minä tuskailuun. Bestman yrittää tiedustella kaasoilta, saisiko polttarit siirrettyä. Apua... En haluaisi kaasoille ylimääräistä vaivaa... En oikein tiedä, mitä itse voisin tehdä asian suhteen muuta kuin tuskailla... En uskalla ehdottaa pomolle matkan lykkäämistä myöhemmälle, sillä silloin se menee todennäköisesti häittemme päälle. Tai sulhaseni polttareiden päälle (ja bestman ei pääsisi joko reissuun tai polttareihin). Tai siskoni kolmikymppisten päälle. Harmittaa vaan niin paljon. Ja vaikka voin asiaan tuskasteltuani ja murehdittuani todeta, että Lissaboneja tulee ja menee (silti tämä kirpaisee), niin entä työkaverini, jonka olisin halunnut polttareihini? En kehtaa olettaa, että hän jättäisi Lissabonin reissun väliin polttareitteni takia...

No, kaasoilleni: kävi miten kävi, voitin Our love is a diamond -blogin arvonnasta 20 euron lahjakortin Glitteriin (miksi minusta tuntuu, että olen samalla sekä maailman epäonnisin että onnekkain morsian)... Löytyykö käyttöä? Lupasin sen siellä arvontaan osallistuessani nimittäin teille (kaasoilleni).
↧
↧

Amatöörin jouluostokset

January 4, 2015, 5:59 am
$
0
0
Heti joulun jälkeen olin valmis ostamaan LED-valosarjoja alennusmyynneistä, mutta ilmeisesti joulualet alkavat jo ennen joulua. Kaikki haluamani tuntui jo hävinneen kauppojen hyllyiltä, kun välipäivinä aloin etsiä tarvitsemiani tavaroita. Selasin heti joulun jälkeen Hong Kong -tavaratalon nettisivuja ja ehdin jo innostua, sillä sieltä löytyi kaikki tarvitsemani ja jo valmiiksi halpoja hintoja oli alennettu reilusti. Tavaroita ei voinut kuitenkaan ostaa netin kautta eikä niitä löytynyt kuin satunnaisesti eri kaupoista eri puolilta Suomea. Sama juttu tuntui olevan muiden kauppojen kanssa. Niissä paikoissa, joista valosarjoja vielä löytyi, olivat hinnat huomattavasti kalliimpia. Sulhaseni auttoi etsimään valosarjoja ja esitteli aina innoissaan löytöjään, mutta niissä luki lähes poikkeuksetta, että tarvitsemamme valosarjat olivat loppuunmyytyjä.

Lopulta löysin Tuntitukun sivuilta tarvitsemani valoverkot (yksi 1,5x2m ja kaksi 3x3m verkkoa) kelvolliseen hintaan, ja valosarja-tuskani helpotti hieman. Löysin myös tarvitsemani patterikäyttöiset LED-valot Clas Ohlsonilta, vaikka ne eivät olleet ihan sellaiset kuin olisin halunnut. Sen lisäksi sulhanen sai puhuttua minut ostamaan muutamia muitakin valosarjoja kyselemällä "kelpaako tämä tai tämä". Nyt täytyy keksiä minne laitan kaikki ostamamme valosarjat...
Kaksi häitään jo juhlineelta morsiamelta hankkimaani mustaa tivoli-valosarjaa ja K-Raudasta ostamani vihreä samanlainen
Clas Ohlsonilta ostamani jääpuikko-valosarjat ja K-Raudasta ostamani 40:n LED:in sarjat
Tuontitukusta tilaamani valoverkot
Pattereilla toimivat valosarjat, joista 3 mustavalkoista ja 2 pientä ovat Clas Ohlsonilta, 6 muuta aiemmin ostettuja
Aiemmin ostamani veden alla palavat LED-tuikkukynttilät
Edellisessä tekstissäni vihjailin sulhaseni ostamasta ihanasta joululahjasta ja ainakin kaasoani tämä vihjailu oli johtanut harhaan... Kyse ei siis ole alusvaatteesta, vaan laukusta:
Uusi ihana laukkuni hääkenkieni kanssa

↧

Tallinnasta raahatut juhlajuomat

January 6, 2015, 5:44 am
$
0
0
Sulhanen ja bestman lähtivät eräänä sunnuntaina (lauantaimatkat ovat selkeästi kalliimpia) ennen joulua Tallinnaan hakemaan juomia häitämme varten. He halusivat reissuun mukaan myös auton, jolloin voisivat SuperAlkossa lastata juomat suoraan takakonttiin, sillä juomia hankittiin todella paljon. Sulhanen vertaili hintoja ja totesi Eckerö Lineltä löytyvän parhaan hintainen automatkustajapaketti. Sulhanen myös selvitti, että Virossa autoilevalla tulisi olla autossaan palosammutin, kiila sekä turvaliivi kaikille autossa matkustaville. Kuulostaa hieman liioittelulta hankkia sellaiset pelkälle viinareissulle, mutta sellaiset sulhanen sitten kävi varmuuden vuoksi ostamassa. Kiilan hän löysi viidellä eurolla IKH:sta. Turvaliivejä sulhanen osti vain yhden, jota voisimme sitten käyttää myös koiraa lenkitettäessä, ja toisen hän lainasi töistä. Palosammuttimen hän hankki Biltemasta (2 kg jauhesammutin, 17,99 €) ja toimme sen reissun jälkeen autosta kotiimme. Hyvähän sammutuslaitteistoa on olla hätätilanteita varten.

Laiva lähti liikkeelle todella aikaisin ja palasi myöhään takaisin. Koska sulhanen oli kuskina ja bestman ei kehdannut yksin ryypätä, oli pojilla hieman vaikeuksia keksiä tekemistä koko päiväksi. Minulle tekemisen keksiminen Tallinnassa ei olisi ollut ongelma... Sulhanen oli tilannut ja maksanut juomat etukäteen SuperAlkon nettisivujen kautta ja oli tyytyväinen ratkaisuunsa. Häihimme ostettiin valtava määrä juomia ja sulhanen epäili, olisiko SuperAlkon hyllyistä löytynyt riittävästi haluttuja juomia ilman ennakkovarausta. Lisäksi sulhasen mielestä SuperAlkon valikoima oli laivan valikoimaa parempi ja hinnat Tallinnan Prismaa paremmat. Todella hyviä vinkkejä vastaavalle reissulle löytyy Sapen Matkahäät- ja Niinan How to be a Bridezilla -blogista.

Kuten mainitsin jo aiemmin, valitsimme kuohuviiniksemme Jaume Serra Brut:in ja punaviiniksemme Fuzion Alta Reserva Malbec:in. Valkoviini kuitenkin vaihdoimme maisteluiltamme vaihtoehdoista Yali National Reserva Sauvignon Blanc:iin. Oluiksi tuli Heineken Lager, Karhu ja Budejovicke 1975 Dark, siidereiksi Crowmoor Dry Apple, Golden Cap Perry ja Rekorderlig Strawberry-Lime. Lisäksi hankimme A. Le Coq G:N -lonkeroa, Meukow VS -konjakia, Baileys-kermalikööriä, Beefeater-giniä ja Schweppes-tonicia. Alla sulhasen tekemät juoma-arviot 90 hengelle:
Arviot vieraiden juomankulutuksesta ja tarvittavien pullomäärien arviointi
Näitä arvioituja määriä pyöristimme hiukan ylöspäin. Kannattaa hankkia mietojen alkoholijuomien lisäksi myös viinit täysissä pakkauksissa, niin ainakin juomien rahtaus on helpompaa. Alla kuvia hankinnoistamme:



↧

Häämarssit

January 9, 2015, 9:47 am
$
0
0
Kirkossa soitettava marssimusiikki on tuntunut aika stressaavalta, sillä minulla ei ole ollut siitä kauheasti tietoa tai mielipidettä. Oli siis pakko lähteä googlettamaan marsseja.

Suosituimmat häämarssit

Felix Mendelssohn, Häämarssi näytelmästä Kesäyön unelma:

Richard Wagner, Morsiuskuoro oopperasta Lohengrin

Erkki Melart, Juhlamarssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen

Toivo Kuula, Häämarssi

Muita tunnettuja häämarsseja

Giuseppe Verdi, Juhlamarssi oopperasta Aida

Charles-Marie Widor, Toccata urkusinfoniasta nro. 5

Edward Elgar, Maa tulevaisuuden sarjasta Pomp and Circumstance

J.S. Bach, Preludi Es-duuri (BWV 552)

J.S. Bach, Preludi C-duuri (BWV 553)

Jeremiah Clarke, Trumpet Voluntary (Prince of Denmark's March)

Muita häämarsseja ja häämarsseina soitettavia kappaleita

Lasse Mårtenson, Myrskyluodon Maija

Johann Pachelbel, Kaanon

Marko Hakanpää, Trumpettisävelmä

The Beatles, All You Need is Love

Lisäksi suosittuja häämarsseja ovat sävellykset elokuvista Star Wars, Lord of the Rings ja Braveheart. Myös kappaleiden Walkin in the Air ja Love and Marriage tahtiin on kirkossa marssittu. Se, mitä voi valita marssimusiikikseen, riippuu oman mielikuvituksen lisäksi hyvin paljon siitä, mitä kanttori osaa ja suostuu esittämään. Toisaalta urkumusiikin voi myös korvata vaikka viulumusiikilla tai cd:ltä soitetulla kappaleella. Niihinkin kuitenkin vaikuttaa se, mitä kyseisessä kirkossa ja seurakunnassa annetaan soittaa. Lisätietoa urkumusiikista löytyy kirkon sivuilta (Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä), Marko Hakanpään Häämusiikkia-sivulta ja Marko Hakanpään soittamana hänen Youtube-kanavaltaan.

Marssikappaleen valitseminen tuntuu vaikealta, koska minulla ei ole oikein mitään suurta suosikkia, muta haluaisin kappaleen olevan edes jollain tavalla merkityksellinen. Se ei saisi olla turhan mahtipontinen, kulunut tai tylsä. Ja vaikka sulhanen ei osallistu kappaleiden etsimiseen, ei hänen mielipidettään voi jättää täysin huomioimatta, mikä tekee oikeiden kappaleiden etsimisestä vielä vaikeampaa. Marssikappaleitahan pitäisi tosiaan olla kaksi. Perinteisesti sisääntulossa soitetaan rauhallisempaa ja ulosmarssissa hieman riehakkaampaa. Jos saan oman tahtoni läpi papin ja kanttorin kanssa, soitetaan ulosmarssissamme The Beatlesin All You Need is Love. Sisäänmarssin keksiminen onkin sitten hankalampaa. Sulhanen pitää eniten kaikkein suosituimmista ja perinteisimmistä häämarsseista, mutta en suostu harkitsemaan niistä kuin Erkki Melartin Juhlamarssia näytelmästä Prinsessa Ruusunen ja Toivo Kuulan Häämarssia. Mendelssohnin Häämarssi ja Wagnerin Morsiuskuoroa ovat mielestäni turhan kuluneita ja monet muuta marssit ovat mielestäni turhan mahtipontisia pieniin kappelihäihimme. Ihastuin Mårtensonin Myrskyluodon Maijaan, mutta se on sulhasen mielestä liian surullinen häämarssiksi. Seuraavaksi tykästyin orkesteriversioon Johann Pachelbelin Kaanonista, mutta uruilla soitettuna kappale ei ole yhtä hyvä. Sisääntulomarssistamme tulee siis todennäköisesti joko Melartin Prinsessa Ruusunen, Kuulan Häämarssi tai Marko Hakanpään Trumpettisävelmä, riippuen hieman siitä mitä kanttorimme osaa ja suostuu soittamaan. Jos emme saa ulosmenossa soittaa Beatlesiä, sopisi ehkä joku noista kolmesta sitten ulosmarssiksi.




↧
Search

Häiden aikataulu

January 14, 2015, 11:44 am
$
0
0
Meillä oli sunnuntaina kaasojen ja bestmanin kanssa tapaaminen, jossa ruodittiin meidän sulhasen kanssa laatimaa aikataulua hääpäivälle ja kuinka kaikki saataisiin käytännössä toteutettua. Emme oikein pysty itse häissämme heilua ties minkä ohjelmanumeron ja valokuvauspisteen vastuuhenkilönä, joten hommia on pakko delegoida. Hommat tuli nyt delegoitua bestmanin ja kaasojen kesken, mikä hieman helpottaa järjestelytaakkaamme ja tekee asioista konkreettisempia.

Tapaamispäivänämme oli kuitenkin hiukan kaaosta ilmassa. Tullessani koiran kanssa kotiin päivälenkiltä oli bestman jo paikalla. Tajusin heti ensimmäisen pikkukatastrofin ainekset: bestman oli vienyt taloyhtiömme ainoan vieraspaikan. Kaasot joutuisivat siis jättämään auton kauemmas, mikä tarkoitti myös sitä, että paikalle pyytämä kaverini, jonka kaasoni poimivat matkan varrelta kyytinsä, joutuisi kävelemään kantaen valtavia valokirjaimia, jotka oli juuri saanut askarreltua valmiiksi. Sulhaseni oli tainnut tämän jo unohtaa (olihan siitä jo pari tuntia, kun asiasta keskusteltiin) ja kommentoi kaasojen parkkeeraamista koskevaa stressaamista vain virnuilemalla, että "ne sitten kävelee tänne sieltä juna-asemalta". Toisen kerran hermoni meinasivat mennä (menivät), kun huomasin sulhasen googlettelevan bestmanin kanssa juhlapaikkamme kuvia. Eihän se sulhanen sitä ilmeisesti tajunnut, mutta he katselivat minun blogini kuvia googlen kuvahaussa. Sulhanen tietää blogistani ja tietää, etten kovin laajalle halua levitellä tietoa blogistani. Varsinkin kun ei-häähullut ihmiset, jotka eksyvät blogiin häiden järjestämistä koskemattoman uteliaisuuden takia, pitäisivät varmaan suurinta osaa hääsuunnitelmistani, askarteluistani ja hankinnoistani ajan ja rahan tuhlaamisena. Voin kyllä väitellä näiden asioiden järkevyydestä sitten paremmalla ajalla, mutta juuri nyt, häiden lähestyessä ja häästressin kasvaessa, en jaksa.

Kaasoni tulivat suunnittelupalaveriimme myöhässä ja ilmoittivat heti alkuun, etteivät voi viipyä kovin pitkään. Kävimme siis hääpäivän aikataulun kimppuun. Sen päivän suurin kriisini tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun ehdimme valmistautumisen, potrettikuvien ja vihkimisen aikatauluttamiseen. Alustavassa aikataulussamme se meni näin:

klo 8:30-12:00 Morsiamen+kaasojen meikki ja kampaus (sulhanen valmistautuu tahollaan)
klo 14:00 Potrettikuvat
klo 15:00 Vihkiminen

Tapaamisessamme kaikki muut olivat kuitenkin sitä mieltä, että potrettikuvia ei ehdi hoitaa, sillä kaksi tuntia ei riitä automatkoihin ja pukeutumiseen (10-15 min kampaajalta kotiimme ja 10-15 min kodistamme vihkipaikalle potrettien ottoon). Vihkipaikalla olisi heidän mielestään hyvä olla pikemminkin klo 13:30 kuin klo 13:45 (onko tosiaan niin?).  On totta, että aika on melko tiukoilla tuossa aamulla, jos ennen vihkimistä halutaan ottaa kuviakin, ja kuviin pitäisi saada varattua ainakin puoli tuntia, että saamme jotain aikaiseksi. Ehdotin että siirtäisimme potrettien ottamisen vihkimisen jälkeen, mutta tajusin samalla, että aurinko saattaa olla silloin jo laskenut (tämänhän varaan pelasin ostaessani sädetikkuja vieraille heiluteltavaksi riisinheiton sijaan). Sulhanen sitten ehdotti, että jätetään potrettikuvat kokonaan pois. Olihan meillä kuitenkin jo Lintsi-kuvaukset. Tässä vaiheessa olisin halunnut pitää aikalisän ja ottaa sulhasen puhutteluun. Sulhasella on ollut jo pitkään tiedossa, että haluan ottaa muutaman potrettikuvan vihkipaikallamme eli kampuksella, jossa tapasimme, asuimme, opiskelimme ja vietimme ensimmäiset yhteiset vuotemme. Ja tämän nostalgian lisäksi minun pitäisi vielä saada muutama tietty kuva: kimppukuva, sormuskuva, morsiuspukukuva sekä muutama halailukuva. En halunnut alkaa selittää näitä hääpöhköilyjäni kaikille paikalla olijoille, vaan mielestäni tällaiset tärkeät linjaukset tehdään sulhasen kanssa kahdestaan. Sulhanen sitten jälkeenpäin pehmensi linjaansa, kun tajusi miten tärkeät kuvaukset ovat minulle, ja kysyi onnistuisivatko nuo sitten sisäkuvauksina. Sormuskuva ehkä, mutta kyllä mieluiten haluaisin itsestäni ja meistä pari kuvaa ulkona lumisessa maisemassa. Auringon paisteessa. Talvihäät emmekä ottaisi yhtään ulkokuvaa! Lintsi-kuvamme ovat syksyltä!

Vaihtoehdot ovat siis:
  • Potrettikuvien ottaminen vihkimisen jälkeen, mahdollisesti luonnonvalon jo kadottua taivaalta
  • Potrettikuvien ottaminen vasta juhlatilassa (missä siellä muka?)
  • Potrettikuvien ottamatta jättäminen (onhan niitä Lintsi-kuvia)
  • Aamun aikataulun uudelleenjärjestäminen
Koska en voi uudelleen järjestää auringon paistamista, voisin koittaa järjestää uudelleen aamuani. Kampaus ja meikki on silloin kun on ja päättyy tuskin klo 12 aiemmin. Jos kuitenkin heräisin hyvissä ajoin ja söisin todella tukevan aamiaisen, ei minun tarvitsisi kampauksen ja meikin jälkeen kuin hypätä morsiuspukuuni ja sitten taksiin. Hankkisin siis kaasoilleni ruokaa, pyytäisin heitä heti kampaamoreissulta kotiuduttuamme laittamaan minut valmiiksi ja jättäisin heidät sitten syömään ja kaunistautumaan keskenään. Eihän se ihan oikeasti voi olla mahdotonta? Täytyy vaan varmistaa sulhaselta, ehtiikö hän mahduttamaan parturireissunsa, pukeutumisensa ja hääyöhotelliin kirjautumisen tuossa ajassa.

Aikataulumme on siis edelleen hieman epäselvä. Selvää on nyt kuitenkin seuraavat:
klo 15:00 Vihkiminen
klo 17:00 Ruokailu
klo 2:00 Poistuminen juhlapaikalta.

Tuohon klo 17 ja 2 välille olemme jo melko paikkansa pitävästi päättäneet ohjelman ja tosiaan tässä tapaamisessamme sopineet vastuuhenkilöt (leikkien vetäjät, puheen pitäjät, lahjojen avaajat, valokuvauspisteen valvojat jne.). Emme aio tuon tarkemmin aikatauluttaa illan tapahtumia vieraillemme, mitä nyt merkitsimme ohjelmalappuun ruokailun ja valomerkin välille hääkakun leikkauksen ja häävalssin, mutta ilman tarkkoja kellonaikoja. Tarkkojen kellonaikojen määrittäminen olisi varmasti hankalaa, vaikka olisikin kokemusta useampien häiden järjestämisestä, sillä puheet ja leikit voivat venyä jne. Mitä vaan voi tapahtua. Toivottavasti päivämme tulee kuitenkin menemään hyvin! :)

Tässä ystäväni askartelemat ja vielä hieman keskeneräiset valokirjaimet:

↧
↧

Häiden ohjelma

January 18, 2015, 1:49 pm
$
0
0
En ole oikein perinteisen hääohjelman ystävä. Ei minua vieraana häiritse morsiuskimppujen ja sukkanauhojen heitot tai morsiamen ryöstöt, mutta omissa häissä ne eivät houkuta. Ensinnäkin morsiuskimppuni on pikemminkin lyömäase kuin hento kukkakimppunen. Eikä minun ollut tarkoitus edes hankkia sukkanauhaa, sillä en kokenut sillä olevan mitään lisäarvoa häiden kannalta, vaikka nyt tulinkin Ninkan lahjakortin voitettuani sitten hankkineeksi 60 euron sukkanauhan (se on vaan niin kaunis). Mutta en todellakaan anna kenenkään heitellä ihanaa ja kallista sukkanauhaani, enkä halua sulhasta hameeni alle vieraiden edessä. En erityisemmin haaveile morsiamen-/sulhasenryöstöstä, mutta olen päättänyt, että jos joku sellaisen yllätyksenä järjestää, koita leikkiä parhaani mukaan mukana (sillä kohtauksen järjestäminen ja kiukuttelu olisi vain kauheasti kiusallisempaa kaikkien kannalta kuin jonkin typerän haasteen toteuttaminen). En halua jalkojen polkaisuja hääkakkua leikatessa, sillä sellaisessa häviäminen kiukuttaisi minua niin suhteettoman paljon, vaikka se lapsellista onkin. Monet perinteiset hääleikit ovat mielestäni hieman tylsiä, vaikka mitään en suoranaisesti vihaa. Mitä meille sitten tulee tai voisi tulla...

Musiikki

Häissämme tulee soimaan musiikki lähes koko ajan. Ruokailun aikana taustalla soi Alice Aloof ja häävalssin sekä bilemusiikkia 3x45min edestä soittaa Hile. Lisäksi sulhasen kaveri on uhannut tuoda häihimme mukanaan dj-kamansa ja vastata loppuillan musiikista niiltä osin, kun bilebändimme ei ole soittamassa (jos tämä dj ei häissämme soita, tulee ei-live-musiikki Spotifysta tai kovalevyltä). Suurimmaksi osaksi iltaa ei tarvitsekaan muuta ohjelmaa keksiä ihmisten tanssiessa ja jutellessa.

Photobooth

Photoboothin haluaisin olevan vieraittemme käytettävissä koko illan, vaikka pelkäänkin humalaisten/huolimattomien sekoilua kuvauspisteellä. Varmaan pitäisi kuitenkin järjestää joku virallinen photobooth-kuvausajankohta, jolloin otetaan kuva vanhemmista sukulaisista, jotka eivät välttämättä kykene itse omatoimisesti itseään kuvauttamaan. Kuva olisi nimittäin kiva saada kaikista, kun aiomme kuitenkin toteuttaa vieraskirjamme näiden kuvien pohjalta. Viralliset potretit morsiusparista sukulaisten kanssa pitää myös ottaa ja ehkä otamme myös nämä muutamat hankalammat photobooth-kuvat silloin.
Tekemääni photobooth-ohjeistusta ("tulosta vain yksi kuva")

Hääbingo

Hääbingokin on sellainen ei-niin-jäykkä ja pitkin iltaa käynnissä oleva hääleikki. Pitäisi varmaan keksiä joku palkinto bingon voittajalle..? Ja pitäisi ylipäätään tehdä bingo. En ole aina täysin ihastunut kaikkien näkemieni bingojen sisältöihin. En esimerkiksi tykkää sellaisista kuin "morsiamen helmalle astutaan" tai "joku rikkoi lasin" -> en halua näitä häihini, vaikka eihän vahingoille mitään voi. En tahdo kuitenkaan rohkaista tällaisiin. Haluan pikemminkin jotain positiiviseen käytökseen kannustavaa, kuten "sormuksia ihastellaan" tai "kaaso ja bestman tanssivat". Muutama sellainen varmasti toteutuva voisi olla, kuten "häävalssi", ja jokunen satunnainen juttu, kuten "vessajono" tai "sulhanen kyynelehtii". Viimeisimpänä minua kauhistutti eräässä meille ehdotetussa bingoversiossa "Bestman nappaa sukkanauhan". Että miten se sitten tapahtuu, kun en meinannut sitä edes antaa heitettäväksi... ;)

Tutustumisleikki

Alun perin ajattelin tätä leikittävän siten, että bestman sanoo jonkun ryhmää kuvaavan käsitteen (morsiamen sukulaiset, sulhasen yli 10 vuotta tunteneet, kirkossa kyynelehtineet jne.) ja kyseinen porukka sitten nousisi ylös vilkuttamaan, mutta sitten mietin juhlapaikan olevan kenties liian ahdas ja joidenkin vieraiden liian huonosti liikkuvia sellaiseen. Mikä sitten meinasi sitä, että meidän täytyi sittenkin askarrella vieraillemme huiskutuskepit... Tämä leikki on varmaan näistä hääleikeistämme se perinteisin, mutta ainakin minusta vieraana olisi kiva hieman tietää jotain muistakin vieraista.
Huiskutuskepit, joiden teossa lähinnä auttelin kavereitani (muistaakseni 86 kpl)

Anoppi-visa eli kenkäleikki anoppien kesken

En erityisemmin halua kenkäleikkiä häihimme, sillä se on mielestäni hiukan ennalta arvattava. Kaverini häissä tätä leikittiin, enkä sanoisi sen olleen huono numero, mutta itse tuntisin oloni kiusaantuneeksi siinä "hehheh, kyllä se minä olen joka määrä kaapin paikan"-piinapenkissä. Toisaalta jos penkkiin istutettaisiinkin anopit ja he saisivat sanoa mielipiteensä siitä, kumpi morsiusparista määrää kaapin... Se olisi itsellekin hieman mielenkiintoisempaa, sillä en rehellisesti osaa sanoa kumpaa äitini ja anoppini vastaisivat. Tulisiko siinä enemmän sellaisia "äidin kulta"- vai "ei se meidän nahjus ainakaan"-vastauksia..? Anopit olisivat siis selkä selkää vasten, heille annettaisiin esim. sulhasen ja morsiamen kenkä tai vaikka photoboothista huuli- ja viiksi-kyltti, kaasot ja bestman voisivat keksiä kysymykset jne. Leikki tulisi äidilleni ja anopilleni yllätyksenä.

Haasteet/valokuvaushaasteet

Ajattelin että photoboothin viereen voisi laittaa haastepurkin, josta saisi halutessaan nostaa joko tavallisen haasteen tai valokuvaushaasteen. Haasteen tarkoitus olisi tuoda hauskuutta ja tapahtumia juhliin. Niihin voisi kuulua esim. "tanssita mummoa", "näytä parhaat tanssiliikkeesi" ja "esittäydy kahdelle ennestään tuntemattomalle vieraalle". Valokuvaushaasteen ajattelin alun perin olevan sellainen, että kehotetaan vieraita ottamaan valokuvia tietynlaisista tilanteista ("kuvaa kolme sukupolvea", "sulhanen tanssii") ja jakamaan ne sitten häiden jälkeen meidän kanssamme. Tähän sopisi tietysti todella hyvin myös kertakäyttökamerat, mutta meidän ei ole tarkoitus hankkia sellaisia (miksei muutama vanha digikamerakin kävisi "kertakäyttökamerasta"). Sulhanen oli kuitenkin sitä mieltä, että valokuvaushaaste tarkoittaisi sitä, että vieraiden pitäisi ottaa tietynlainen kuva photoboothissa, kuten "kuvaa itsesi kolmen tuntemattoman kanssa" ja "kuvaa kaunotar ja hirviö". Kuvat toteutettaisiin tietysti photobooth-rekvisiitan avulla. Pitäisi hieman miettiä haasteiden luonnetta, määrää ja sitä, saako onnistuneesta toteutuksesta palkintoa (voisihan siinä olla haastekupin vieressä karkkikuppi, josta saisi omatoimisesti ottaa palkinnon onnistuttuaan haasteessa). Haasteet ovat eräänlainen versio Ilma kuin morsian -blogissa esitellyistä salatehtävästä.

Valokuvakansiot

En itse mieltänyt tätä ohjelmanumeroksi, vaan ajattelin että teemme valokuvakansiot Linnanmäki-potreteistamme  ja lapsuuskuvistamme/tapaamisestamme/yhteiselämästämme (ettei äidin tarvitse itkeä slideshown perään) ja laitamme ne lahjapöydälle, jossa ihmiset sitten voivat niitä selailla. Ja tietysti toivoisin, että saamme samaan pinoon kansiot myös polttareistamme! Sulhasen mielestä kansiot pitäisi kuitenkin laittaa kiertämään pöytiin. En tiedä kuuluuko tähän hänen mielestään vielä jotkut juhlalliset seremoniat, kun laskemme kansiomme kiertämään...

Edellisen viikon palaverissämme sovimme juhliemme aikataulusta melko pätevän version, joka tuskin paljon muuttuu enää ennen hätä:
  • klo 15:00 vihkiminen (lyhyen kaavan mukaan, potretit toivottavasti ennen vihkimistä)
  • klo 16:30 kokoontuminen juhlapaikalle ja kättelyt/onnittelut
  • Pöytiin siirtyminen, jossa tervetulotoivotukset, ohjeet (photobooth/bingo) ja maljojen nostot
  • klo 17:00 ruokailu (alkuruuat, pääruuat)
  • klo 18:15 puheet (bestman)
  • klo 18:30 tutustumisleikki ja anoppivisa (kaasot)
  • klo 18:45 hääkakun leikkaus, jälkiruuat
  • klo 19:30 valokuvat juhlaväen kanssa
  • klo 20:00 häävalssi ja ensimmäinen 45 minuutin setti bilebändiltä
  • klo 20:45 mahdollinen bestmanin yllätysohjelma
  • klo 21:30 bilebändin toinen setti
  • klo 22:30 bilebändin kolmas setti
  • klo 23:30 DJ tai Spotify
  • klo 2:00 poistuminen juhlapaikalta
Tätä minuuttiaikataulua emme aio juhlaväelle julkaista, sillä siinä pysyminen voi olla aika haastavaa eikä ihan tarkoituksenmukaistakaan. Bilebändi taisi haluta poistua juhlapaikalta ennen keskiyötä, joten sen suhteen olisi hyvä, että pitäisimme jokseenkin kiinni aikatauluista, ettei bilebändin kolmas setti jää kesken tai soittamatta. Valokuvat juhlaväen kanssa on hyvä ottaa ennen kuin väsyneimmät lähtevät jo kotiinsa. Ruokailut täytyy vielä sopia pitopalvelun kanssa ja ajoittaa niin, että pitopalvelu ehtii pääruuan ja jälkiruuan välissä laittaa jälkiruuat esille ym. Aikaa leikeille ja puheelle(puheille?) on varattu melko paljon aikaa, mutta niissä on varmaan tarvittaessa joustovaraa, jos jokin muu venyy odotettua pidemmäksi. Toivottavasti myös kaikki meistä riippumaton tulee sujumaan häissämme aikataulussaan (eli pitopalvelu, jälkiruuat, bändit, kuvaajat jne.), vaikka ihan pienistä venymisistä tuskin joudumme vaikeuksiin.
↧

Pöytäkoristeet

January 22, 2015, 11:00 am
$
0
0
Meinasin kertoa tässä tekstissäni muista askarteluistani, mutta sulhaseni kysyi heti blogin avattuani, olinko jo kirjoittanut pöytänumeroista ja mitä niistä oli blogissa kommentoitu. Lupasin siis kirjoittaa niistä nyt yhdessä muiden pöytäkoristehankintojemme ja -askartelujemme kanssa.

Tässä siis pöytänumeromme, joita varten sulhanen kävi jouluna isänsä kanssa kaatamassa vanhempiensa pihalta pienen koivun, joihin sulhasen kanssa porasimme välipäivinä koloja tuikuille ja johon sain vihdoin koivupölkkyjen siistimisen jälkeen kiinnitettyä Sinellistä ostamani ja kuparisiksi värjäämäni numerot:

Pöytänumeroita on yhdeksän ja morsiusparin pöytään menee kymmenes pölkky, johon on kiinnitetty sydän. Ne ovat mielestäni ihania, mutta hyvin todennäköisesti myymme ne jollekin toiselle hääparille häittemme jälkeen. Ehkä tuon sydäntuikun voisin säilyttää.

Pöytänumeropölkyt tulevat juhlapöytiin näiden sylinterimaljakoiden kanssa:


Teimme siis valmiiksi jo kaikki 21 sylinterimaljakkoa kivineen ja peikonpähkinöineen, sillä niiden väsääminen juhlapaikalla pohjalle laitettavien verkkojen ja siihen rautalangalla kiinnitettävien peikonpähkinän oksien kanssa olisi turhan hermoja raastavaa ja aikaa vievää. Lisäksi näytän aina sellaisen näpertelyn jälkeen siltä kuin viiltelisin itseäni, joten on parempi, etten tee sitä häitä edeltävänä päivänä. Maljakkoihin lisätään juhlapaikalla vesi, kelluvat tuikkualustat ja tuikut. Lisäksi pöytiin tulee Ikean Blomster-kynttilänjalkoja (yht. 24 kpl).

Kävimme myös ostamassa "pöytäliinat" eli Ikean Knoppa-lakanoita. Tarkoituksemme oli vuokrata pöytäliinat pitopalvelun kautta, mutta koska siivoamme juhlatilan vasta seuraavana päivänä ja pitopalvelu taas vie tavaransa pois jo juhlapäivänämme, olisimme joutuneet erikseen sopimaan pöytäliinojen luovutuksen (sen lisäksi että pitopalvelu tuo astiat ym. juhlapaikalle häitä edeltävänä päivänä). Pitopalvelu ehdottikin, että voisimme vuokrata liinat suoraan Jubileen kautta, mikä olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto sekin, mutta liinojen hintojen konkretisoituessa (aiemmin pystyimme ohittamaan kyseisen kulun osana pitopalvelun yhteiskustannuksia) alkoi sulhanen vahvasti kallistua jo aiemmin ehdottamieni Knoppa-lakanoiden kannalle. Ne maksavat vain 1,50 euroa Jubileen vuokraliinojen maksaessa 6-7 euroa + puhdistuskulut (+15%), alv (+24%) ja pientoimituslisä (10€) tilauksen jäädessä alle 100 euroa, tosin tilauksemme tuskin jäisi alle sadan euron näillä hinnoilla ja tarvitsemallamme liinamäärällä. Tarvitsemme 22 pöytää ruokapöydiksemme ja 8 pöytää pitopalvelupöydiksi (pöydät n. 140x80, joista osa yhteen työnnettyjä), joten tarvitsemme 30 pöytäliinaa. Vuokrattuina Jubileestä näiden hinnaksi tulisi n. 275 euroa ja ostettuina Ikeasta n. 45 euroa. Lisäksi Ikean lakanat voi myydä eteenpäin hääkirppiksellä, jossa niillä tuntuu olevan melko hyvä kysyntä. Ikean lakanat eivät ole ihan yhtä laadukkaita kuin olettaisin Jubileen pöytäliinojen olevan, mutta hintaero on valtava. Ikean lakanat ovat hieman läpikuultavia eikä niitä ihan loputtomiin voi häissä kierrättää, sillä ne menevät varmasti nukkaisen näköisiksi. Uskon niiden toimivan kuitenkin hyvin pöydissämme, jotka ovat siistejä ja joille tulee kaitaliina ja muita koristeita. Sulhaseni halusi, että ostaisimme varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen lakanan (yhteensä siis 33 kpl). Lisäksi hankimme lautasliinoja, vaikka ymmärtääkseni ne olisivat kuuluneet pitopalvelupakettiimme, mutta ne eivät onneksi kauheasti maksa Ikeassa (2€/50kpl). Sulhanen sanoi haluavansa jonkun muun väriset liinat kuin valkoiset, joten ostimme kaitaliinoihimme sopivasti tummanruskeat. Kuvassa lakanat, kaitaliinat ja lautasliinat Ikean kassissa:

↧

Polttarihuijaus

January 24, 2015, 6:04 am
$
0
0
Me hieman huijasimme toisimme eilen sulhasen kanssa. Sulhanen koitti uskotella, että minulla olisi polttarit ja minä taas annoin ristiriitaisia viestejä siitä, onko sulhasella tänään polttarit vai ei. Minun taktiikkani toimi paremmin, tosin siitä saa kiittää myös sitä, että sulhasen laskujen mukaan hänen polttarinsa eivät voi olla muuta kuin tänään. Tulevina viikonloppuina on mm. minun polttarini, työreissuni ja siskoni syntymäpäivä. Koska meillä on koira, olemme toivoneet, että polttarimme eivät menisi päällekkäin. Lisäksi koska sulhasen bestman on työkaverini, lähtee myös hän työreissulle kanssani. Sulhanen ei kuitenkaan tiedä, että hänen polttarinsa on järjestetty päällekkäin siskoni kolmikymppisten kanssa. Siksi hän on nyt ollut sanojensa mukaan 99% varma siitä, että hänen polttarinsa olisivat tänään.

Kerroin aiemmin viikolla bestmanille sulhasen arvailuista ja hän sitten innostui hieman huijaamaan sulhasta. Hänellä on vielä juhlapuku tai ainakin jotain siihen liittyvää hankkimatta. Hän soitti siis sulhaselle tänään aamulla ja pyysi kanssaan vaatekaupoille ja saunomaan. Sulhanen oli tietysti entistä varmempi siitä, että hänen polttarinsa olisivat tänään. Sulhanen mietti, mitä pakkaisi mukaan ja pohti, ottaisiko jotain bilevaatteita. Hieman jopa säälittää pieni sulhasreppana, sillä bestmanillä ei tosiaan kertomansa mukaan ole suunnitteilla tälle päivälle kuin juhlavaatekaupoilla käymistä ja saunomista putkiremontissa olevan kerrostalonsa yleisessä saunassa. Sulhasparka lähti reissuun niin varmana luuloistaan ja innoissaan. Toisaalta emme periaatteessa huijanneet sulhasta, hän vain teki vääriä päätelmiä. Toivottavasti sulhasella on hauskaa shoppailemassa ja saunomassa!

P.S. Minun polttarini ovat myös kohta! Apua! Saankohan mitään lappua etukäteen esim. mukaan otettavista tavaroista?
↧

DIY-loppukiri

January 29, 2015, 12:35 pm
$
0
0
Enää ei ole kovinkaan paljon askarteluja tehtävänä. Suurin osa niistä on joko sellaisia, jotka olen todennut turhiksi (joita teen vain jos on ylimääräistä aikaa) tai jotka olen delegoinut sulhaselle (ja jotka varmaan sen takia jäävät tekemättä). Tehtyä pitäisi saada enää oikeastaan ohjelma-menu-bingolappusten ympärille tulevat pitsivyöt nimikyltteineen ja ne ovat nyt siinä vaiheessa, että olen ommellut (sulhasen laskujen mukaan) 87 pitsirinkulaa ja kirjoituttanut ensin kaasollani ja sitten sulhasellani nimikyltteihin vieraittemme nimet. Täytyy siis vain liimata nimikyltit rinkuloihin ja tulostaa menu-ohjelma-bingolaput.
Sain valmiiksi photobooth-rekvisiittani, jota en sitten lopulta ihan kauheasti tehnyt, kun ensin tulin ostaneeksi Tallinnan reissultani kolme karnevaalinaamiota ja sitten muutaman naamion lisää Light in the Box:sta, kun toimituksen sai tarjouksen vuoksi ilmaiseksi. Sitten vielä voitin lahjakortin Ninkan nettipuotiin ja hankin sieltä kaksi pakettia photobooth-rekvisiittaa. Käytin askartelemieni rekvisiittojen materiaalina pahvin sijaan jotain vaahtomuovin tapaista ja sain aikaan seuraavaa:


Lisäksi kaivoin varastoistani siellä lojuvat naamiaisrekvisiitat:
Sain myös tuunattua kaverini askartelemat pahvikirjaimet metallinhohtoisiksi valokirjaimiksi. Tällaiset ne siis olivat:
Maalasin kirjaimet kuparisiksi tallinnalaisesta askartelukaupasta hankkimallani Molotow Urban Fine-Art Special Series Effect Copper -spraymaalilla, joka oli paljon parempi kuin tavalliset lähirautakaupasta ostamani. Purkki kuitenkin loppui maalatessani viimeisen kirjaimen selkäpuolta. Kokeilin siihen jostain lähikaupasta hankkimaani Maston kupari-spraymaalia, mutta väri oli ihan erilainen ja maali oli paljon sotkuisempaa (en kelpuuttanut sitä edes kirjaimen selkäpuolelle). Jouduin siis googlettamaan, josko Molotowin kuparimaalia löytyisi jostain, mistä saisin sitä kätevästi ostettua. Löysin onneksi erään pikkuputiikin Helsingissä (Geezers), joka myy kyseisen merkin tuotteita. Lähdin sinne heti samana päivänä ostoksille ja pääsin viimeistelemään maalaukseni.

Maalin kuivuttua aloin sovitella LED-valoja kirjaimiin. Teippasin häiritsevästi roikkuvat johdot kirjainten takapuolelle. Alunperin meinasin askarrella kirjaimille jonkun alustan, mutta nyt en raaskisi. Ne näyttävät hyviltä juuri tuollaisina. Sulhanen ehdotti, että varmistaisin kirjainten pystyssä pysymisen juhlapaikalla sinitarralla. Se voisi olla ihan kelvollinen ajatus, sillä kirjaimet ovat jo sellaisinaan melko tukevia.
Pyydän valokuvaajaamme ottamaan kirjaimista kunnon kuvan sitten juhlapaikalla, sillä niiden hienous ei ihan välity kännykkäkuvistani. Kuparimaali ei ainakaan ole kuvissa ihan edukseen, sillä se on todella kivan sävyistä ja kimaltelee hienosti.
↧
↧

Polttarit!

February 1, 2015, 1:28 pm
$
0
0
Osasinkin jo vähän etukäteen aavistella ja eilen oli kuin olikin polttarini! :D

En saanut etukäteen mitään listaa tai muuta varoitusta, mutta lauantaina klo 9 soi sulhaseni herätys. Jonkin aikaa pyörittyään ympäriinsä unisena sulhanen sanoi, että minun pitäisi herätä ja syödä aamupalaa. Onneksi olin aavistellut tätä ja hoitanut suurimman osan kaunistautumisesta edellisenä iltana. Riitti siis että vain pukeuduin, pesin kasvoni ja laitoin itselleni aamupalaa. Klo 10 maissa kaasot tulivat meille skumppapullon kanssa. He käskivät minun pakata sisäurheiluvaatteet ja bilevaatteet. Pakatessani meille saapui myös sulhaseni sisko, joka tuli hieman pidemmän matkan takaa ja tarvitsi yöpaikkaa lauantai-sunnuntai väliselle yölle. Pakattuani tavarat meidän piti lähteä kiirehtimään Helsinkiin menevälle junalle.

Jäimme Pasilassa ja lähdimme kävelemään kaasojen johdolla kohti salaista kohdettamme. Jossain Helsingin harmaiden kerrostalojen lomassa pysähdyimme ja muita polttarivieraita alkoi ilmestyä paikalle. Kaasot jakoivat kaikille vieraille hienot pupunkorvat. Sain samanlaiset, mutta hieman vaaleamman pinkit kuin muut. Jonkin aikaa jouduimme etsiä oikeaa ovea, mutta kaasot soittivat jollekulle ja kohta eräästä oviaukosta meille vilkutti joku mieshenkilö. Kun minun käskettiin pakata mukaan sisäliikuntavaatteet, arvailin ensin, että tiedossa on monilta polttareilta tuttua tankotanssia. Sitten ajattelin, että kyseessä voisi olla jonkun itsepuolustuslajin kokeilua. Kiivettyämme kuitenkin portaat ylös meille vilkuttaneen miehen perässä huomasin, että kyse ei ollut ollenkaan mistään liikunnasta, vaikka paikan päällä hieman hiki haisikin. Kyseessä oli levytysstudio. Pääsin (jouduin?) nauhoittamaan rakkauslaulun, jonka voin esim. ujuttaa häittemme kappalelistalle tai antaa sulhaselle huomenlahjaksi. Kappale oli sulhasen rakkauslaulusuosikki When You Say Nothing At All. Pelkäsin hieman, etten saisi mitään toimivaa ääntä kuuluville hermostuksissani, mutta kyllä se kappale sitten tuli lopulta nauhoitettua. Täytyy vielä päättää, mitä teen sillä nyt. :)
Kissalasit, pupunkorvat, tikkari ja kunniakirja
Äänitysstudiolta lähdimme kävelemään taas kaasojen johdolla ja päädyimme Sörnäisten metroaseman paikkeille. Löysimme sieltä lounaspaikan, jossa söimme valintamme mukaan salaatteja tai kaverin kanssa jaettuja pitsoja (jaoin yhden polttarivieraani kanssa avokado-pitsan). Koska tämä morsian on tunnetusti todella hidas syömään, lähti osa polttariporukasta kauppaan loppujen jäädessä vielä syömään tai syöjien (eli minun) seuraksi. Sovimme tapaavamme hetken kuluttua metroasemalla. Kun lopulta pääsimme kaikki sovittuun tapaamispaikkaan, lähdimme metrolla kohti Siilitien asemaa. Siellä edessämme oli sitten se polttareiden liikuntaosuus. Polttariporukkani oli varannut meille saunatilan Isatis-boulderkeskuksesta, mutta ennen saunomista pääsimme seinäkiipeilemään. Aluksi minua hieman huoletti se, ettei kiivetessä käytetty mitään turvavaljaita. Sen lisäksi että onnistui kiipeämään ylös, piti myös uskaltaa tulla itse alas. Kiipeily sujui kuitenkin hyvin ja keskuksessa oli onneksi monta erilaista aloittelijoillekin sopivaa seinää. Osa vieraistani ei halunnut ollenkaan kiipeillä ja osa kokeili kiipeilyä vain pikaisesti, mutta erään boulderointia harrastavan kaverini ja muutaman muun kanssa kiipeilimme kunnes kädet väsyivät (toki kädet eivät olisi varmaan väsyneet niin nopeasti, jos olisimme osanneet kiipeillä oikeaoppisemmin ja käyttää enemmän jalkojamme, mutta aloittelijoiksi olimme mielestäni ihan kelvollisia).

Saunaan mahtui kunnolla vain 6 kerrallaan, joten osa porukasta oli käynyt jo saunomassa sillä aikaa kun olimme vielä kiipeilemässä. Minulle oli kuitenkin järjestetty saunaan ihan oma paikkani: pyyhe jonka päälle oli kasattu havuja. Edellisenä kesänä naimisiin mennyt kaverini toimi saunottajana ja mm. heitti löylyä oluella. Polttariporukkani oli hankkinut morsiussaunarituaaleihin tarvittavat tavarat sekä tavanomaisia tyttöjen saunailtaa kuuluvia tuotteita kasvonaamioineen:
Shampoo, hoitoaine, saippua ja kasvonaamiot, jotka sain polttareiden jälkeen itselleni
Saunatilassa minut laitettiin tekemään booli polttariseurueelle ja meikkaamaan itseni polttariporukan valitsemilla meikeillä. Meikeissä oli jonkin verran valinnanvaraa, mutta en onnistunut välttämään sinertävää luomiväriä ja ripsiväriä. Lisäksi sain kissalasit hienoa tyyliäni kruunaamaan.

Saunalta lähdimme kohti Helsingin keskusta ja Bakersiä, josta meille oli varattu pöytä. Polttariporukka tarjosi minulle siellä hienon illallisen pihvillä ja viinillä. Lisäksi minulle myönnettiin kunniakirja todistamaan, kuinka hienosti olin päivän koetuksista selvinnyt ja selkeästi sovelias vaimoksi. Bakersistä lähdimme Molly Malone'siin, josta meille oli varattu pari pöytää tanssilattian vierestä. Pöytämme oli jo ehtinyt ankkuroitua pari nuorta walesilaista poikaa, jotka sitten näyttivät kuvia lampaistaan, koiristaan ja Walesin luonnosta. Vessassa päädyin myös keskustelemaan erään syntymäpäiviään viettävän tytön kanssa sinisestä ripsiväristäni. Jossain vaiheessa iltaa yritti myös eräs hieman (lue: erittäin) nörtähtävä poika iskeä minua ja naimisissa olevaa ystävääni. Sama poika osui (sattumalta?) narikalle kun olimme viimein lähdössä kotiin päin ja odottelin sulhasen siskon kanssa takkejamme. Siinä hän sitten huomasi sormuksenikin ja kerroin sitten meidän itse asiassa juhlivan polttareitani. Hän sanoi, että minusta tulisi hieno vaimo miehelleni ja antoi minulle ystävällisesti tikkarin. Annoin tikkarin sulhaselleni seuraavana päivänä ja kerroin tikkarin alkuperän. Sulhanen pohti hetken, voisiko se olla jonkinlainen deittihuumetikkari, mutta söi sen kuitenkin, koska se oli niin herkullisen kirsikkainen...

Koirani ilahtui todella paljon, kun saavuimme kotiin (sulhaseni ehkä vähemmän, koska en tajunnut ottaa lähtiessä avaimia mukaan ja sulhanen joutui avaamaan oven). Sulhanen oli pedannut siskolleen nukkumapaikan sohvalle ja koiramme meni erittäin tyytyväisenä nukkumaan "tätinsä" viereen.

Ehkä saan jossain vaiheessa jotain kuvia päivästäni, joita voisin blogiin laitaa. Tällä hetkellä minulla on vain muutama omalla kännykällä otettu naamakuva kavereistani... Mutta kuvista huolimatta päivä oli hieno! Kaikesta huomasi, että polttariporukka oli nähnyt vaivaa ja ajatellut minua. Lisäksi oli hienoa, että lähes kaikki kutsumani vieraat olivat päässeet paikalle. Jokusen viikon kuluttua näen heidän uudelleen, kun juhlimme häitämme! :)
↧

Pitopalvelumme

February 4, 2015, 11:59 am
$
0
0
Olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen pitopalveluvalintaamme Merirosvoihin, tosin eilen olisin voinut olla hieman eri mieltä, kun pitopalvelu oli merkinnyt tapaamisemme väärälle päivälle... Kuitenkin, nyt kun sitten saimme tapaamisemme hoidettua, olen tyytyväinen ja luotan pitopalvelumme ammattitaitoon. Kävimme huolellisesti läpi edellisen päivän aikataulun (jolloin pitopalvelu tuo astiat juhlapaikallemme), juhlapäivämme aikataulun (jolloin bestman päästää pitopalvelun juhlapaikalle, pitopalvelu ottaa vastaan kuppikakut, tarjoilee alkumaljat, ruuat, jälkiruuat jne.), menumme, järjestelyt, hinnan jne. Tuntuu että kaikki on nyt selvää, jopa asiat, joita emme tajunneet kysyä (esim. raivoraitis isoisämme saa halutessaan punaviinihärkäämme kylmänä ja ilman kastiketta). Tuntuu myös, että allergiat ja ruokavaliot otetaan hyvin huomioon. Lisäksi saamme kahta eri kakkua! Ruokalajit tuntui olevan joustavassa muokattavissa omaan makuun sopiviksi ja saimme hyviä ehdotuksia pitopalvelun Tonylta. Lisäksi Tonyn ehdotuksesta, ja koska sulhanen nyt sitten niin haluaa, tilasimme hotdog-tarjoilun iltapalaksi. Iltapalaa tulee vain 40 hengelle, vaikka häissämme on väkeä kaikkineen noin 90 henkeä. 40 hengen hotdog-iltapalaan kuuluu 80 hotdogia täytteineen ja se tarjotaan joskus klo 22-23 aikoihin. Luulisin/toivoisin sen riittävän. Se "ongelma" tästä nyt tulee, että jos meille tulee hotdogeja, emme tarvitse sulhasen aiemmin haluamia sipsejä, joten meillä on nyt kolme turhaa sipsiämpäriä...

Eilen sain postista kaksi mukavaa yllätystä:
Voitin Our love is a diamond -blogin adventtiarvonnasta lahjakortin Glitteriin ja ...jotain Rock 'n' Rollia -blogin Hyvä kiertämään haasteesta lahjakortin Ninkalle. Kaasot voivat siis lähteä shoppailemaan kaksikymppisensä kanssa Glitteriin ja minä pääsen taas miettimään, mitä ihanaa tilaisin Ninkalta! :D Täytyy itsekin toteuttaa haaste (viimeistään joskus häiden jälkeen).

Ninkasta puheen ollen... Uskaltaakohan tätä sanoa... Voitettuani sieltä 100 euron lahjakortin, käytin 60 euroa maailman ihanimpaan sukkanauhaan. Kun sitten jossain vaiheessa sen kotiuduttua koitin sitä jalkaani, olin hieman harmistunut siitä, miltä ohut nauha (joka toki sopii sukkanauhan tyyliin täydellisesti) näyttää jalassani. Ajattelin aluksi irrottaa kukkakoristeen nauhasta ja kiinnittää uudelleen hieman löyhemmin, mutta tajusin, että sukkanauha ei silloin välttämättä pysyisi ylhäällä (tai en ainakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä). Sellaisenaan se vaan tuntui uppoavan liian syvälle reiteeni, jolloin tulin kiinnittäneeksi tähän liikaa huomiota upean kukkakoristeen kustannuksella. Päädyin siis hieman radikaaliin ratkaisuun. Irrotin kukkakoristeen nauhasta ja purin kaapissani lojuvista vaaleista/valkoisista stay up -sukkahousuista yläosan (sen kuminauhamaisen, jossa on sukkahousuja ylhäällä pitävää silikoninauhaa). Ompelin sitten kukkakoristeen stay up -sukkahousujen yläosaan. Kokonaisuudesta tuli ehkä liian pitsinen verrattuna alkuperäiseen, tyylikkääseen sukkanauhaan, mutta ainakin minun reidessäni tämä on toimivampi ratkaisu.

Tässä alkuperäinen sukkanauha (kuva Ninkan nettikaupasta):


↧
Search

Valokuvaajakriisi. Prkl.

February 8, 2015, 3:23 am
$
0
0
Heräsin tänä ihanana krapula-aamuna viestiin, jossa valokuvaajamme kertoi, ettei työkiireiden takia pääse häihimme. Häihimme on aikaa alle kuukausi, joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan. En millään jaksaisi alkaa selvitellä asiaa, jonka piti olla sovittu reilusti yli vuosi sitten, mutta kai se on nyt sitten pakko parin viikon varoitusajalla etsiä meille hyvä valokuvaaja. Epätoivoista, rasittavaa, ärsyttävää ja stressaavaa. Kiitos kuvaajallemme tästä etukäteishäälahjasta...

Parhaat kuvaajat (pks.)? Vinkkejä? Sympatiaa?
↧

Ihana herkkubuffettimme

February 12, 2015, 12:22 pm
$
0
0
Hääkakkumme tulee pitopalvelumme Merirosvojen kautta ja se on toivottavasti todella hyvä, mutta emme siis mitenkään erikseen esimaistele tai kilpailuta kakkumme tekijää. Pitopalvelullamme on mielestäni hyvä valikoima kakkuja:
Merirosvot-juhlapalvelu
Sulhaseni haluaa näistä hääkakuksemme Valkosuklaa-Daim kakun. Käydessämme palaverissa pitopalvelumme kanssa saimme heidän kakkusuosituksensa tälle vuodelle, joita ovat:

  • mansikka-kermakakku
  • valkosuklaakakku
  • kuningatar-kermakakku
  • lime-jogurtti-juustokakku
  • marjakimara-juustokakku

Merirosvoilla oli vielä kakkusuosituslapussaan ihana kuva tuosta marjakimara-juustokakusta, jonka päälle tulee valkosuklaata ja joka ilman kuvaakin olisi ollut minun suosikkini. Juttelimme Merirosvojen kanssa kakkuvalinnoistamme ja kakun esillepanosta. Haluan ehdottomasti kerrostarjottimelle kasatun kakun littanakakun sijaan (toki jos kakkumme olisi jonkun kalliin kakkutaiteilijan tekemä, se olisi kerroksellinen ilman aputelineitä). Merirosvojen Tony sanoi, että he tekevät juhliimme kakut sadalle hengelle, mikä tarkoittaa kahta kolmikerroksellista telinettä. Voisimme ilman lisäkuluja ottaa halutessamme pelkän daim-valkosuklaan sijaan sekä daim-valkosuklaata että marjakimara-juustokakkua! Nämä siis valitsimme! :)

Vaikka kakkuvalintamme ovat erittäin upeat, emme oikein pysty kakuilla ottamaan huomioon kaikkien ruokavalioita. Kaikki häittemme ruoka on morsiamen takia vähälaktoosista ja sulhasen takia pähkinätöntä. Lisäksi häissämme on yksi kasvisruokailija, yksi vegaani, yksi keliaakikko ja yksi moniallerginen. Tämän takia halusin kuppikakkubuffetin täydentämään jälkiruokapöytäämme. Kuppikakkuja tulee olemaan 106 kpl, jolloin ne jotka eivät pysty syömään kakkua saavat kaksi (kasvisruokailija ei tarvitse erityiskuppikakkua) ja loput sata on sitten muun juhlaväen syötäväksi, jolloin tälle kakkujen syöntiin kykenevälle juhlakansalle on noin yksi kuppikakku muun jälkiruuan lisäksi. En perehtynyt pääkaupunkiseudun leipomotarjontaan sen enempää, vaan laitoin tarjouspyynnön Save The Date -messuilla bongaamiini:
Parhaan tarjouksen meille teki Mayra, joten tilaamme kuppikakut häihimme heiltä. Kävimme joku aika sitten sulhasen kanssa maistelemassa heidän kuppikakkujaan. Tarjolla oli mustikka-unikonsiemen sitruunakuorrutteella, mansikka-valkosuklaa, kinuski-karpalo ja vegaanille porkkanakuppikakku. Valitsimme näistä mustikka-valkosuklaan sitruunakuorrutuksella ja kinuski-karpalon sekä vegaanille porkkanakuppikakun. Keliaakikolle ja moniallergikollemme Mayra tekee mutakakku-kuppikakun, joka sopii molemmille.

Herkkubuffetiimme tulee myös pitopalvelultamme trooppinen hedelmätarjotin. Hedelmätarjottimen vuoksi hieman harmittelen, etteivät häämme ole kesällä, sillä haluaisin kovasti tarjottimeen mansikoita ja pelkään etteivät mansikat ole niin hyviä talvella. Pitopalvelumme kuitenkin lupasi meille mansikoita jos saavat käsiinsä hyvälaatuisia. Hyvä siitä kuitenkin varmasti tulee!
Merirosvot-juhlapalvelu
Muiden herkkujen lisäksi häissämme tarjoillaan Kultasuklaan vaaleanpunaisia suklaasydämiä (meidän hääkarkkimme):
Mansikka-suklaasydän

↧
↧

Hääsuunnittelukatsaus vol. 3

February 15, 2015, 12:43 pm
$
0
0
Tänään luettiin kirkossa kuulutuksemme. Emme olleet paikalla, koska sulhanen oli polttareiden jäljiltä liian väsynyt... Jäimme kotiin nukkumaan. Hyvä että sulhasella oli hauskat polttarit. :) Hänellä oli kuulemma ollut sauna ja aktiviteettejä (jousiammuntaa, jättihanskanyrkkeilyä jne.) Salmisaaren Gr8-viihdeklubilla, karaokelaulua Helsinkiläisessä homobaarissa ja baarittelunkin jälkeen vielä saunomista erään polttarivieraan kotona. Jotain aktiviteettiä hän ei ilmeisesti saanut minulle kertoa, mutta luulen siihen liittyvät rumpukapulat, jotka hän otti mukaansa ja joiden mukanaolo ei oikein noilla edellä mainituilla selity. Jos saisin veikata (ja miksen saa, minun blogini), niin epäilisin hänen soittaneen (rummuttaneen) minulle rakkauslaulun. Kuulostaa kyllä hieman hassulta, mutta... Mikä muu se muka olisi?

Sulhanen on ollut melko ahkera viime päivinä ja tänään hän sai valmiiksi menu-ohjelma-bingo-lappustemme leikkaamisen (ne tulostettiin A4 paperille, mutta niistä piti saada A5-kokoiset). Menu-ohjelma-bingo tulostettiin Sinellistä hankitulle helmiäispaperille, joka ei kyllä näissä valokuvissani ole ihan parhaimmillaan (kuvan lappu on siis toinen sulhasen epäonnistuneista, muiden leikkaus sujui paljon paremmin):
Ohjelma ja menu
Kääntöpuolella hääbingo
Olen ollut aika kiireinen hääjärjestelyjemme kanssa. Olen suunnitellut ja jakanut aikatauluamme kaasoille, bestmanille, valokuvaajalle, videokuvaajalle, pitopalvelulle ja kuppikakkujen tekijälle. Olen koittanut organisoida askartelujamme, hankintojamme ja järjestelyjämme. Juhlan lähestyessä askarteluhommat vähenevät ja sen sijaan että stressi helpottaisi, tuntuu siltä, kuin jotain olisi varmasti unohtunut. Ehkä pitää vain luottaa tekemääni tehtävälistaan ja luottaa siihen, että jos jotain ei ole siihen kirjoitettu, se ei ole muistamisen arvoista. Sain paljon käytännön asioita selvitettyä tapaamisessamme pitopalvelun kanssa ja toivon, että loputkin mieltä askarruttavat jutut ratkeavan ensi viikon alussa, kun meillä on tapaaminen papin kanssa. Laskuja on nyt tullut jonkin verran maksettavaksi ja laitoin sen isoimmankin eli pitopalvelulle menevät tonnit maksuun. Toivoisin että tässä olisi enemmän aikaa kaunistautumiselle ja itsensä hemmottelulle, sillä en haluaisi olla väsyneen näköinen morsian mustien silmänalusten kanssa juhlapäivänäni, mutta paljon järjestelyjä tuntuu väkisinkin jäävän näille viimeisille viikoille. Viikko sitten tuli onneksi uusin Häät-lehti, jonka kanssa olen voinut asennoitua hieman häähöttöisempään mielentilaan tämän kiireisen juhlajärjestelyn lomassa. Harmi etten ole ehtinyt käydä häämessuilla, joita tässä lähiviikkoina on ollut. En ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että kohta juhlitaan meidän häitä.
Postissa tullut uusin Häät-lehti
Valokuvaajan kanssa meillä oli tässä tosiaan hankaluuksia... Edellinen kuvaajamme on tuttavani ja mukava tyyppi. Hän ei kuitenkaan valitettavasti ole täyspäivänen valokuvaaja, joten lomapyynnöstään huolimatta hän oli saanut leipätyöstään lomakiellon työpaikan tilanteesta johtuen. Eli ikävä juttu, mutta tuskin hän sitä tahallaan teki. Jäimme kuitenkin ikävään tilanteeseen eli meillä ei ollut valokuvaajaa ja häihin oli enää parisen viikkoa. Lisäksi olimme budjetissamme ottaneet huomioon vain sen summan, minkä ei-kokopäiväisesti kuvaava tuttavamme oli ilmoittanut, mikä ei ollut kovinkaan montaa satasta. Hiukan siis kärvistelimme loppuun kalutun budjettimme kanssa, sillä valokuvaus voi helposti maksaa 1000-2000 euroa. Löysimme kuitenkin budjettiimme sopivan ja silmiämme (no, minun silmiäni, koska sulhanen ei tuntunut näkevän eri kuvaajien töiden laadussa mitään eroa) miellyttäviä kuvia ottavan valokuvaajan: Mia Johanssonin. Tavallaan on jopa hauskaa (nyt kun olen kriisistäni selvinnyt), että meistä ottaa valokuvia useampi eri kuvaaja, sillä alkuperäinen kuvaajamme kuitenkin ehti jo ottaa meistä albumillisen kuvia syksyllä Linnanmäellä.

Luin tosiaan uusimman Häät-lehden läpi, vaikka näin viime hetkillä en voi ottaa sieltä ihan kauheasti enää vaikutteita, kun morsiuspuku, sormukset, kattaustyyli jne. on jo valittu. Pieni haaveilu on kuitenkin kai sallittua.
Jos olisi varaa, tuollaisen hääkakun haluaisin (tosin miten tuota leikataan?) Nuo servietitkin olisivat ihanat!
Nämä ovat hyvin erityyliset kuin meidän sormuksemme, mutta kauniit kumminkin!
Muiden häistä kertovat jutut ovat mielenkiintoisia, mutta nyt en uskalla liian tarkkaan
niitä lukea, ettei tule tarve muuttaa jotain radikaalisti omissa juhlissa...
Hiuskoruani en meinaa enää häitä varten muuttaa, mutta muuten katselen näitä kyllä ihan mielelläni. Haluaisin hankkia jonkun tuollaisen otsapannan tapaisen korun, kuten alhaalla keskellä sijaitsevassa kuvassa. En tiedä tuntuisiko se sitten hölmöltä, mutta haluaisin testata.
Häät-lehden hiuskorukuvia
Matkajuttuja luen nyt vähän sillä silmällä, että en olekaan enää ihan varma, mitä häämatkamme kanssa meinaamme tehdä. Olimme jo jokseenkin päättäneet lähtevämme New Yorkiin ja Miamiin pariksi viikoksi, ja katselleet jo lentoja ja hotelleja, mutta häihin liittyvät ja liittymättömät kulut ovat aika hyvin tyhjentäneet säästötilimme. Koiramme sairaalareissu syksyllä, mihin meni noin 1000 euroa omaa rahaamme (ja toiset 1000 euroa vakuutuksesta), ja automme noin 1000 euron korjaus viime viikolla ovat olleet vähän turhan isoja ylimääräisiä kuluja tähän häitään järjestävän, asuntosäästävän ja asumisoikeusasunnon sekä auton velkoja makselevan vastavalmistuneen arkeen. Katsotaan onko se häämatkamme nyt sitten tuo haaveilemamme vai onko se joku muu. Kyllähän niitä muitakin hyviä vaihtoehtoja on ja isoja matkoja voi tehdä sitten hieman myöhemmin. Onneksi mitään ei ole vielä varattuna :)
Matkakertomus romanttisesta matkasta Madeiralle

↧

Sulhasen huomenlahja ja alennuskoodi

February 19, 2015, 1:33 pm
$
0
0
Mitä ostaa miehelle, joka ei koskaan kysyttäessä tarvitse mitään? Tai jos hän esittää jonkin lahjatoiveen, se on sitten tämän morsiamen makuun liian spesifisti tehty, kuten jonku tietyn pelin tai levyn mainitseminen (pitäisi siis sanoa tyyliin "vaikka joku kello olisi kiva", jolloin morsian saisi käyttää hieman omaa päätäntävaltaansakin eikä olisi pelkkänä lompakkona, mutta ei myöskään ihan tyhjän päällä lahjaostoksissaan). Sulhanenhan tähän vastaa vaan, että älä osta mitään, kun ei hänelle tarvitse lahjaa ostaa. Se tuntuu kuitenkin hieman hölmöltä, sillä morsian haluaa lahjan ja sehän on hänelle ostettava. Ja ei tunnu reilulta, että morsian ei "turvaa puolisonsa toimeentuloa mahdollisen leskeksi tulon jälkeen" tai "anna korvausta neitsyyden menettämisestä", jos sulhanen joutuu näin tehdä... ;)

Monet suosii boudoir-kuvauksia, mutta en ole saanut aikaiseksi järjestää sellaisia. Niitä varten olisi pitänyt selvittää hyvä kuvaaja, varata kuvaus, kampaus ja meikki, hankkia alusvaatteita ja löytää jostain vapaata aikaa. Ehkä teen vastaavan kuvauksen joskus myöhemmin, mutta nyt se siis jäi.

Joululahjoja ostaessa tulin ostaneeksi ensimmäisen osan sulhasen huomenlahjaan. Meinasin täydentää sulhasen joululahjaa viskipullolla, mutta ostamani viski maksoikin sitten noin 70 euroa, joten jätin sen silloin antamatta ja laitoin piiloon odottamaan häiden jälkeistä aamua. Koska pelkkä viskipullo tuntuu hieman tylsältä lahjalta, ostin sulhaselle Lissabonin reissultani hauskan suklaarasian, joka sopii mielestäni hyvin ukkoutuneelle miehelle.
Teerenpeli Kaski-viski
Hussel-suklaarasia ukkomiehelle (kaukosäädin, tohvelit ja pullo)
Olisin varmaan mennyt ihan näillä, mutta kun utelin sulhaselta siitä, mitä hän haluaisi huomenlahjaksi ja sen jälkeen siitä, mitä hän aikoo ostaa minulle, hän kieltäytyi ostamasta minulle niitä asioita, mitä olen toivonut ja sanoi haluavansa ostaa jonkun korun. Hän perusteli tämän sillä, että haluaa ostaa jotain pysyvää. Onko se sitten otettavana vihjailuna, että haluamani ihana mekko ei hänen mielestään ole pysyvää..? Luulisi että toinen lahjatoiveeni, kokoelmateos Neil Gaimanin The Sandman -sarjakuvasta olisi pysyvä siinä missä koru, mutta sekään ei kelvannut sulhaselle. Hän kyseli ensin, löytyisikö Kalevala-koruista mitään kivaa ja onko minulla jo kaikki tarvittavat osat Kalevala-korujen Vanamosta (on). Sitten hän alkoi mutista jotain Swarovskista ja kristallieläimistä (sulhasella on paha tapa aina paljastaa kaikki lahjansa etukäteen).

Kuitenkin, ostaa sulhanen sitten mitä ostaakaan, minua jäi vaivaamaan hänen kommenttinsa "jostain pysyvästä". Viski ja suklaa eivät ole kovin pysyviä tai sitten ne ovat huonoja. Joten olin taas saman kriisin edessä. Mitä ostaa miehelle, joka ei halua ja tarvitse mitään..? Tulin sitten hankkineeksi rannekorun miehelle, joka ei koskaan käytä mitään koruja. Mutta eikö kellokin voida laskea rannekoruksi? Eikö se ole sitten ihan sama käyttää ranteessa vastaavanlaista kapistusta, jolla nyt ei vaan kellon tavoin satu olemaan mitään funktiota? Tuskin kukaan miehen kavereista huomaa mitään eroa siinä, onko sulhasella kädessään kello vai miehinen rannekoru..? Toivottavasti sulhanen suostuu käyttämään tätä edes silloin kun lähdemme kahdestaan jonnekin.

Tilasin korun vajaa viikko sitten käsityönä tehtyjä koruja myyvästä Helmetti-verkkokaupasta. Sulhaseni koru on kahden kiepin nahkarannekoru omalla tekstillä. Sain koruja tekevältä ja myyvältä Outilta alennuskoodin Helmettiin blogini lukijoille! Alennuskoodi on VintagePunkRock ja alennusprosentti on -15%. Helmetin verkkokaupan automaattinen alekoodikenttä ei toimi, joten koodi pitää kirjoittaa kommenttikenttään, joka tulee eteen tuotetta tilattaessa (sen jälkeen, kun osoitetiedot ym. on annettu). Sivusto lähettää automaattisesti laskun, mutta siinä ei ole otettu alennusta huomioon. Maksaa pitää siis vasta se lasku, johon Outi on korjannut loppusumman. Alennuskoodi on voimassa maaliskuun loppuun asti, joten nyt kiireellä ostamaan sulhaselle, äidille, anopille, kaasoille ja tietenkin itselleen koruja! :)
↧

The Day After!

February 24, 2015, 5:37 am
$
0
0
Viime lauantaina oli meidän hääpäivä! Parhaat häät ikinä! Rennot, tunnelmalliset, hauskat, loistavaa ruokaa, paljon hyvää musiikkia, hienot koristeet, iloiset vieraat ja onnellinen hääpari! :)

Valokuvia ja videota odotellessa voisin aloittaa häistämme kertomisen hääyöhotellistamme (Scandic Paasi), jossa vietimme kaksi häiden jälkeistä yötä. Valokuvat hotellilta ovat keskinkertaista/kehnoa kännykamera-laatua, mutta saa niistä jonkinlaisen käsityksen hotellista ja huoneestamme.

Hotellin aula ja käytävä:





Sulhanen kävi kirjautumaan hotelliimme aamupäivällä minun valmistautuessa juhliin kaasojen kanssa. Hän pääsi viemään tavaamme huoneeseemme jo klo 12 maissa ennen kuin lähti Otaniemeen, jossa otimme muutaman potrettikuvan ennen vihkimistämme. Juhlimme sulhasen kanssa myöhään ja lähdimme juhlapaikalta hääyöhotellillemme vasta klo 2 aikoihin aamuyöstä. Emme enää sen yön aikana ehtineet ja jaksaneet nauttia saunastamme ja parvekkeestamme, minkä vuoksi olen iloinen, että olimme varanneet hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Ei siis tarvinnut enää siinä häiden jälkeen alkaa stressaamaan, meneekö ihana huoneemme saunoineen hukkaan.

Huone numero 624 eli meidän pieni parvekkeellinen ja saunallinen hääyöhuoneemme hotellin ylimmässä kerroksessa (ymmärtääkseni se on hotellin ainoa huone, jossa on sekä parveke että sauna):




Häitä seuraavana aamuna vaihdoimme huomenlahjat, kävimme aamupalalla ja lähdimme siivoamaan juhlapaikkaa. Olimme sopineet tapaavamme äitini, kaasoni ja bestmanin juhlapaikalla klo 10, jolloin meille jäi siivoamiseen 3 tuntia aikaa. Vaikka olisin mielelläni jäänyt aamulla nukkumaan, ei juhlapaikan siivoaminen tuntunut mitenkään ylivoimaiselta. Peloistani huolimatta kukaan ei kiukutellut eikä heitellyt holtittomasti roskiin asioita, jotka halusin säilyttää. Siivoaminen sujui nopeasti, hallitusti ja kivuttomasti (kiitos siivoamassa olleille!). Ainoa "pieleen mennyt" asia oli oikeastaan se, että äitini otti erään tavaralastin kannettavakseen ja tiputti lattialle juhlista jäljelle jääneen vegaanisen porkkanakuppikakun, joita oli tilattu vain kaksi kappaletta ja jonka olin ajatellut sulhasen kanssa syödä, kun se ei juhlissa ollut mennyt.

Siivoamisen jälkeen lähdimme sulhasen kanssa takaisin hääyöhotellillemme, jätimme sinne tavaroitten roudaamisen yhteydessä kodistamme noutamamme vaatteet iltaa varten ja lähdimme Vapianoon pastalle (koska sulhanen oli niin nälkäinen, ettei voinut odottaa vaatteiden vaihtoa, siistiytymistä ja "parempaan" ravintolaan menemistä). Toisaalta edellisen päivän raskaan syömisen jälkeen Vapianon pasta maistui minulle paremmin kuin hyvin. Syömisen jälkeen lähdimme Stockmannin Herkkuun hakemaan eväitä ja hotellille palattuamme käytimme myös hotellilta saamamme etukupongit herkkujen hankkimiseen. Palasimme hotellihuoneeseemme ja laitoimme saunan päälle.

Herkut, sauna ja parveke:







Saunomisen ja herkuttelun jälkeen aloimme valmistautua iltaa varten. Sulhanen (tai siis apua: mies, puoliso, mikä-se-nyt-onkaan!) tosin alkoi "hetken" kuluttua hieman mutisemaan, ettemme kohta enää mihinkään ehdi, kun en millään saanut hiuksiani selväksi... Sain kuitenkin lopulta hiukseni selviksi ja pääsimme lähtemään lähipubiin Sivukirjastoon ruotimaan häitä ja muita elämän tärkeitä asioita.

Seuraavana aamuna kävimme taas hotellin maukkaalla aamupalalla ja laitoimme saunan päälle. Olimme hotellilla klo 12 asti. Olin aluksi ajatellut, että maksaisimme myöhäisestä uloskirjautumisesta ja olisimme siellä klo 14 asti, mutta meidän piti vielä palauttaa vuokraamamme kylmätynnyri ja hakea koiramme kotiin.

Aamupala ja hotellihuoneemme vielä kerran:


Lisäksi mieheni tahtoi ilahduttaa kaikkia tällä silmiä hivelevällä näyllä:

P.S. Morsiuspuku pitäisi nyt saada pesulaan. Onko suosituksia hyvistä paikoista? Morsiuspuvusta myöhemmin vielä tarkemmin, mutta otan vastaan myös hyviä ehdotuksia siitä, mitä puvulle kannattaisi nyt tehdä. En usko myyväni pukua, mutta pitäisiköhän se laittaa kuntoon ja jättää muistoksi ihanasta päivästä vai onko jotain keinoa saada siitä käyttökelpoista pukua muihin tuleviin juhliin jollain tapaa helmaa keventämällä..?

P.P.S. Näin pukuparalle kävi:


↧
Viewing all 73 articles
Browse latest View live
Search